2.Kirjailijaohjelma

UNO Kirjailijaohjelma 2017–2021
2
.
1

UNOn Kirjailijaohjelmalla panostettiin näytelmäkirjallisuuden laatuun. Se tarjosi suoraa tukea uuden näytelmän alkutuotantoon, kirjailijan työhön uuden teoksen kirjoittamiseksi. Kirjailijat saivat lisäresursseja, jotka mahdollistivat edistysaskeleita, joita kirjailija ei ilman UNOa kenties olisi pystynyt yksin ottamaan. Kirjailijaohjelmalla oli laajempikin missio. Tulevaisuuden näytelmien laadun tukemiseksi halusimme myös lisätä ymmärrystä ammattimaisen näytelmän kirjoittamisen ja kehittelytyön vaatimuksista ja laadun synnyttämisen edellytyksistä. Kirjailijaohjelmassa tehtiin yhteistyötä ammattiteattereista ja muista alan toimijoista koostuneen UNOn Verkoston kanssa.

UNOn Kirjailijaohjelmassa oli kaksi painotusta: uransa keskivaiheessa olevien Residenssi (2017–2021) ja ammattinäytelmäkirjailijauransa alkuvaiheessa olevien Hautomo (2017–2019).

Lisätietoa Kirjailijaohjelman toteutuksesta

Lisätietoa UNOn julkaisuista

Näytelmän tulevaisuus – Puhetta laadusta

UNOn loppujulkaisu summaa hankkeen toteutuksen, havainnot ja tulokset sekä esittelee työvälineitä, joita myös Kirjailijaohjelman toteutuksessa hyödynnettiin.

Näytelmän tulevaisuus – Puhetta laadusta (lataa julkaisu TINFOn sivuilta)

UNO-EXIT I – Näytelmät ja kirjailijat

Näytelmäkirjailijoiden ja näytelmien esittelyt, tiedot miten näytelmiä saa luettavaksi ja mistä voi tiedustella esitysoikeuksia.

UNO-EXIT I – Näytelmät ja kirjailijat

UNO-EXIT II – Näytelmien kehittely ja kirjailijantyön tukeminen

UNOn Kirjailijaohjelman toteutuksen kuvaus, havaintoja ja työvälineitä.

UNO-EXIT II – Näytelmien kehittely ja kirjailijantyön tukeminen

UNO-EXIT V – Näytelmän lukeminen

Julkaisu sisältää tietoa, esimerkkejä ja työvälineitä näytelmän lukemisen tueksi. Julkaisusta löytyy mm. Hanna Helavuoren kirjoittama artikkeli, joka käsittelee UNOssa kehiteltyjä näytelmätekstejä.

UNO-EXIT V – Näytelmän lukeminen

Näytelmäkirjailijat UNOssa
2
.
2

Kati Kaartinen – Residenssi 2020

Kati Kaartinen (s. 1972) valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2002 ja on siitä lähtien toiminut vapaana näytelmäkirjailijana, dramaturgina ja käsikirjoittajana sekä opetustehtävissä. Hänen näytelmiään on käännetty useille kielille ja esitetty mm. Virossa ja Montrealissa. Kaartinen on palkittu Venla- ja Lea-palkinnoilla. Hänen viimeisin työnsä dramaturgina on dokumentaarinen Undocumented love Kansallisteatterissa. Kaartisen näytelmiä ovat mm. Kolmas, Samanlainen onni, Sinusta tehtiin laulu, Toisen ääni, Nätti tyttö, vähän pehmee. Hänen uusin näytelmänsä, Poikakoodi, kantaesitettiin Tampereen Työväen Teatterissa syyskuussa 2021.

Katso kirjailijan haastattelu (Vimeo)

Koiraihminen (työnimi)

Dramaturgi UNOssa: Minna Leino

Näytelmässä kuljetaan vanhenemisen ja luopumisen maisemissa ja maanteillä sekä tutustutaan erakkonaiseen.
Siinä ollaan tekemisissä vierauden kanssa, itselleenkin ja itsessäänkin vieraan.
Mukana myös koiruutta.

UNO tarjoaa minulle mahdollisuuden tutkia kirjoittamista ja kirjailijuuttani rauhassa. Haaveenani on löytää kirjoittamiseen uudenlainen ote, sävy ja toivo.

E.L. Karhu – Residenssi 2020

E. L. Karhu (s. 1982) on näytelmäkirjailija. Karhun näytelmiä on esitetty muun muassa Q-teatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa ja Teatteri Takomossa sekä monissa teattereissa ympäri maailmaa. Karhun näytelmiä on käännetty seitsemälle eri kielelle. Karhun näytelmäkokoelma Prinsessa Hamlet ja muita näytelmiä (Into Kustannus) ilmestyi vuonna 2017. Saksalainen Rowohlt Theaterverlag julkaisi Karhun Prinsessa Hamlet -näytelmän saksaksi vuonna 2018. Karhun uusin näytelmä, Eriopis – Medeian selviytyjätytär kertoo kaiken, sai maailmanensi-iltansa saksalaisessa Schauspiel Leipzig -teatterissa maaliskuussa 2020 Stefan Mosterin saksannoksena.

Karhu työsti UNOssa useaa tekstiä. Kirjailijan lukevana dramaturgina UNOssa toimi Otto Sandqvist.

Katso kirjailijan haastattelu (Vimeo)

Marjo Niemi – Residenssi 2020

Marjo Niemi (s. 1978) on kirjailija ja dramaturgi. Vuonna 2004 Teatterikorkeakoulusta valmistunut Niemi on kirjoittanut esimerkiksi näytelmiä, romaaneita ja kuunnelmia. Näytelmiä on esitetty mm. Jyväskylän ja Kajaanin kaupunginteattereissa, KOM-teatterissa, Teatteri Siperiassa, Teatteri Avoimissa Ovissa ja Teatteri Jurkassa. Niemen esikoisromaani Juostu maa voitti Tiiliskivi-palkinnon ja Kaikkien menetysten äiti Runeberg-palkinnon vuonna 2018. Uusin romaani Kuuleminen ilmestyi 2021 ja seuraava näytelmän kantaesitys on syksyllä 2021 Helsingissä. Marjo Niemi on toiminut Nuoren Voiman Liiton hallituksen puheenjohtajana sekä kolumnistina Ylessä ja Imagessa. Hän opettaa kirjoittamista ja dramaturgiaa Kriittisessä Korkeakoulussa ja Teatterikorkeakoulussa.

Katso kirjailijan haastattelu (Vimeo)

Pienen budjetin sotaelokuva (työnimi)

Dramaturgi UNOssa: Heini Junkkaala

”Alkoholismi ei tavallaan ole yksityisasia. Se on kaikkien asia, tavalla tai toisella.”

Mari kuvaa kokeilevaa elokuvaa edesmenneestä isästään. Isä haluaa siitä oikean sotaelokuvan, ei mitään sentimentaalista isää ikävä -tunnelmointia. Isä on kyllä kuollut alkoholismiin, mutta käy silti edelleen paraikaa omaa sotaansa Marin lapsuudenkodissa, jota poliisit piirittävät. Marilla on pääsy tuolle rintamalle isän bunkkeriin vielä hetken. Sodan kantoalue ulottuu pitkälle, Marin puolisoon ja lapsiin saakka. Pienen budjetin sotaelokuva on maagisrealistinen tilinteko, mutta myös rakkaudenteko kaikille, jotka ovat joskus rakastaneet alkoholistia.

Minna Nurmelin – Residenssi 2020

Minna Nurmelin (s.1967) on vuonna 1999 Teatterikorkeakoulusta valmistunut helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja. Monet hänen varhaisemmista käsikirjoituksistaan ovat syntyneet devising-metodilla, viime vuosina hän on keskittynyt lähinnä omien näytelmiensä kantaesitysten ohjaamiseen erityisesti Suomen Kansallisteatterissa. Nurmelin tarkastelee usein näytelmissään isoja olemassaolon kysymyksiä näennäisen arkisten tilanteiden ja havaintojen kautta. Kirjailijan näytelmä Muista minut – Remember Me sai ulkomaisen ensi-iltansa New Yorkissa Fringe-festivaalilla 2015 ja Dream Team tuli valituksi Global Female Voices -lukudraamasarjaan Lontoossa 2018.

Katso kirjailijan haastattelu (Vimeo)

Erään herääminen (työnimi)

Dramaturgi UNOssa: Heini Junkkaala

Näytelmän päähenkilön Nadian perheessä on tapahtunut kaksi mystistä kuolemantapausta, joita hän alkaa selvittää. Nadia kutsuu esiin muita henkilöitä, joiden avulla hän kulkee menneisyytensä keskeisten tapahtumien läpi. Kuka valehtelee vai valehteleeko kukaan?

Näytelmä on tyyliltään unenomainen kehollinen trilleri. Se on vinon huumorin sävyttämä draama perheestä ja suljetun tilan matkakertomus. Näytelmässä liikutaan ennen muuta ajassa, mutta myös maisemassa mustikkametsästä Euroopan rautatieasemille ja kipukohtiin, joihin ei jäädä makaamaan.

Näytelmä käsittelee vaikenemista ja ylisukupolvista turvattomuutta. Se puhuu myös empatiasta, hallinnan tarpeesta ja sitkeydestä, halusta selviytyä.

Maria Kilpi – Residenssi 2019

Maria Kilpi (s. 1979) on vuonna 2007 Teatterikorkeakoulusta valmistunut helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Kilpi on kirjoittanut materiaalilähtöisiä, mm. romaaneihin ja haastatteluaineistoihin perustuvia näytelmiä teattereille eri puolilla Suomea (mm. Rakastajat-teatteri, Vaasan kaupunginteatteri ja Espoon kaupunginteatteri). Kilven näytelmä Harmin paikka voitti Theatertreffenin näytelmäpalkinnon Berliinissä 2007, sitä on esitetty Suomen kansallisteatterissa, sekä neljässä muussa maassa kolmella eri kielellä. Kirjailijana Kilpi on kiinnostunut erilaisten pohjamateriaalien käyttämisestä aihelähtöisessä kirjoittamisessa. Hän kirjoittaa halusta ymmärtää paremmin niitä erilaisia kulttuurisia käsityksiä ja arvoja, joihin nykytodellisuus perustuu, ja niiden historiallista rakentumista.

Joka kolmas (työnimi)

Dramaturgi UNOssa: Minna Leino

Kun unet katoavat. Eräänä päivänä tajuat, että et ole pitkään aikaan nähnyt unia. Kun nukut, putoat mustaan tyhjyyteen, josta heräät aamulla kaikkea muuta kuin levänneenä. Jossain tuolla on olemassa normaali todellisuus, jossa normaalit ihmiset elävät normaalia elämää. Me elämme täällä varjojen maassa, jota useimmat teistä osaisivat tuskin kuvitella.

Millainen mindfuck on, kun ihminen jonka piti rakastaa ja tukea käyttäytyy tavoilla joita ei olisi pystynyt kuvittelemaan, ja jotka sotivat kaikkea oikeaksi ja inhimilliseksi pitämääsi vastaan?
Entä kun kertomuksen alussa luotu jännite ei koskaan purkaudu lyönniksi asti, se vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuu?
Olimme valmiita suojelemaan lapsiamme miltä tahansa, ja itseämme tuskin miltään.

Joka kolmas (työnimi) on näytelmä väkivallasta ja väsymyksestä.

Pipsa Lonka — Residenssi 2019

Pipsa Lonka (s. 1977) on valmistunut vuonna 2007 Teatterikorkeakoulusta ja toiminut siitä lähtien
vapaana näytelmäkirjailijana ja dramaturgina. Longan teoksia on palkittu mm Prix Europassa ja Heidelberg Stückemarktissa. Hänen näytelmänsä Lauluja harmaan meren laidalta – These little town blues are melting away sai vuoden 2013 ja Toinen luonto vuoden 2018 parhaan näytelmän Lea-palkinnon.

neljän päivän läheisyys

Dramaturgi UNOssa: E.L. Karhu

Rannalla on hotelli, hotellissa lomailijoita. Rantaan ajautuu kaloja ja rantaviiva peittyy kuolleiden kalojen ruumiilla. Taivaalta saapuvat lokit, jotka hohtavat valkeina ja täyttävät rannan. Hotellihuoneissa ihmiset elävät jokapäiväistä elämäänsä, vierekkäin toisten kanssa, mutta kuolema on koko ajan läsnä, aivan nenän alla, väistämättömissä.

Näytelmässä on lokkeja ja ihmisiä, rannalla ja merenrantahotellissa. Siinä on kuolemaa ja helppoa elämää, läheisyyttä ja äkillistä inhoa, höyheniä, varpaankynsiä, hiekkaa, muovituoleja. Ja jossain lähellä, näyttämön todellisuuden laidalla, ihminen puhdistaa hammasharjalla hyvin hellästi harmaalokin luurankoa.

Jussi Moila — Residenssi 2019

Jussi Moila (s. 1981) on vuonna 2010 Teatterikorkeakoulusta valmistunut teatteritaiteen maisteri. Ammatiltaan hän on näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja, dramaturgi, sanoittaja ja dramaturgian opettaja.

Moilan tunnetuimpia taiteellisia teoksia ovat Veitset leikkaa ilman (2006), Nevermind (2009), Paratiisi (2011), Tuntematon sotilas – vuoropuhelu Linnan romaanin kanssa (2014) ja Madonna (2015). Moila on kirjoittanut laulutekstejä useille lauluntekijöille/säveltäjille (mm. Minä ja Ville Ahonen -yhtye, Olavi Uusivirta, Maija Ruuskanen ja Jouni Bäckström). Moila on palkittu töistään alan kotimaisilla ja ulkomaisilla palkinnoilla ja huomionosoituksilla (mm. Koura- ja Jussi Kylätasku -palkinnot). Hänen näytelmiään on käännetty useille kielille ja esitetty myös Suomen ulkopuolella.

Moila toimii helsinkiläisen Teatteri Nirvana -ryhmän toisena taiteellisena johtajana ja on työskennellyt Kokkolan kaupunginteatterin dramaturgi-ohjaajana (2012–2015).

Katso kirjailijan haastattelu (Vimeo)

Merkintöjä egologisesta kriisistä – osa 1: ISÄN MAA

Dramaturgi UNOssa: Klaus Maunuksela

Jussi Moilan omiin kokemuksiin perustuva Isän maa -näytelmä kuvaa nuoren isän sairastumista psykoosiin ja perheelle siitä aiheutuvia ongelmia. Isän sairaus limittyy kauhukuviin maapallon ekologisesta romahduksesta. Näytelmä on yksilön yritys tarkastella tekojensa vaikutusta läheisiinsä ja toisaalta lajinsa vaikutusta ympäröivään ekosysteemiin. Näytelmä tähyää kohti mieheyttä ilman maskuliinista panssaria, ja kysyy onko historiasta vielä mahdollista irtautua. Voiko ihminen tiedostaa tekojensa seuraukset ja muuttaa käytöstään tällä planeetalla? Voiko isä lakata siirtämästä miehisen vaikenemisen ja maskuliinisen “kovuuden” perinnettä lapsilleen?

Näytelmä on ensimmäinen osa Moilan seitsemänosaisesta sarjamuotoisesta teoksesta Merkintöjä egologisesta kriisistä.

Valto Kuuluvainen — Hautomo 2019

Valto Kuuluvainen (s. 1981) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija, dramaturgi ja ohjaaja. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta vuonna 2014, ja sen jälkeen työskennellyt freelancerina teatterin ja esitystaiteen eri tehtävissä. Kuuluvaisen töitä viime vuosilta ovat muun muassa sooloesitys Eino – henkilökohtainen sukupuolihistoria (Mad House Helsinki, 2016), musiikkinäytelmä Puistokabaree (Musiikkiteatteri Kapsäkki, 2015) sekä muunsukupuolisuutta käsittelevä kuunnelma Kaleidoskooppi (YLE Radioteatteri, 2019). Vuonna 2020 Kuuluvainen toimi dramaturgina Lahden kaupunginteatterissa.

Kultainen lusikka
– Kolme kuvaelmaa suomalaisesta rahasta

Dramaturgi UNOssa: Paula Salminen

Varakkuus on kuin patja, joka pehmentää törmäykset ulkomaailmaan. Oli kyseessä sitten hintavan lenkkikengän verhoaman päkiän tömähdys asfalttiin, niiskuttavan turistimassan väistäminen lentokentän turvatarkastusjonossa, ilmastonmuutoksen aiheuttaman vesipulan seuraukset – raha suojelee omistajaansa todellisuuden sotkuisemmilta puolilta kenties tehokkaammin kuin mikään muu.

Kultainen lusikka on eeppinen kuvaelma Nokia-suomalaisuuden historiasta, jossa etuoikeudet periytyvät. Näytelmä matkaa Oulun tervaporvareista Finnair-Suomen kautta nykyaikaan, jossa sijoittamisesta on tullut osa keskiluokan identiteettiä. Kolmelle aikakaudelle sijoittuva draamallinen triptyykki on kertomus rahan hiljaisuudesta, kohtuuttomuudesta ja yhteiskuntaluokista.

Mitä tarkoittaa valinnanvapaus maailmassa, jossa raha määrittelee identiteettimme? Kumpi on vahvempi voima, perheside vai yhteiskuntaluokkia erottava arvojen ja elämäntapojen kuilu? Voiko vaurauden pehmoista syliä vastustaa – ja miksi oikeastaan pitäisi?

Laura Valkama — Hautomo 2019

Laura Valkama (s. 1986) on vuonna 2017 Teatterikorkeakoulusta valmistunut näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hänen esitettyjä näytelmätekstejään ovat Miten kävi ja terveisiä (Teak ja Teatteri Takomo), Seuraava pilvi seuraava pilvi (kuunnelma Ylellä) ja Hymylä (useilla näyttämöillä); lisäksi hän on toiminut teatteri- ja tanssidramaturgina. Valkamaa kiinnostaa kirjoittaa näytelmiä, librettoja ja kuunnelmia, dramatisoida esitysteksteiksi kaikkea mahdollista materiaalia, sovittaa, koota käsikirjoituksia ja suomentaa.

Säilötty matka

Dramaturgi UNOssa: Paula Salminen

Näytelmä tutkii oman aikakäsityksen ja kulttuurin menettämistä ja yritystä rakentaa maailmaa uusiin olosuhteisiin vanhan rippeistä: mitä silloin kannattaa tehdä ja miksi kannattaisi yrittää? Teos ei sijoitu mihinkään meidän maailmamme aikaan tai paikkaan.

Sofia Aminoff – Residenssi 2018

Sofia Aminoff (s. 1982) on Teatterikorkeakoulusta vuonna 2010 valmistunut suomenruotsalainen näytelmäkirjailija ja kääntäjä. Hänen viimeisimpiä näytelmiään ovat Fredrika-Emilie (2017), Lindnäs (2016) ja Brist (2016). Aminoffin näytelmiä on esitetty mm. Svenska Teaternissa ja Viiruksessa. Lisäksi hän on tehnyt kuunnelmia, dramatisointeja ja näytelmäkäännöksiä sekä toiminut dramaturgina Svenska Teaternissa ja ollut harjoittelijana Kungliga Dramatiska Teaternissa Tukholmassa.

DEN LYSANDE TIDEN. Porträtt av två kvinnor i ett rum.

Dramaturg: Lena Nylén

Två kvinnor och ett rum, två kvinnor som har ett sporadiskt kärleksförhållande i ett sommarhus vid vatten och deras rädsla för- och längtan efter att överlämna sig.

En lakonisk version av kammar- och relationsdramat och ett skimrande försvar för modersambivalensen, separationstraumat, kvinnlig sexualitet, kvinnligt språk, de depressiva, narcissistiska och masochistiska stråken i den kvinnliga identiteten, den incestuösa, symboliska pånyttfödelsen, längtan efter återgång till ursprung, sammansmältning, död.

Kvinnorna binds samman av erotisk kärlek, systerkärlek, moderskärlek och egenkärlek. De har varit med om livsförändringar på var sitt håll och ändå har deras liv en sällsam synkronisering. Deras sårbarhet, depressivitet och rädsla tar nästan motsatta uttryck och samtidigt utgör de liksom en perfekt spegling av varandra.

En pjäs som söker skönhet och romantik, avklätt och fördjupat. Hur mycket kan de här kvinnorna se och hur vilt kan de leka? I det här öppna ljusa rummet i ett gammalt jugendhus där dygnets och ljusets växlingar blir en del av hur de upplever sig själva, varandra och varat.

Vad det är att verkligen ge? Att ge upp. Och ge sig hän.

HEHKUVA AIKA. Muotokuva kahdesta naisesta yhdessä huoneessa.

Dramaturgi UNOssa: Lena Nylén

Kaksi naista ja huone, kaksi naista, joilla on satunnainen rakkaussuhde rantahuvilalla, ja heidän pelkonsa ja kaipauksensa antautua.

Lakoninen versio kamari- ja parisuhdedraamasta, hehkuva puolustuspuhe matriarkaatille, äitiyden ambivalenttisuudelle, naisten identiteetin depressiivisille narsistisille ja masokistisille sävyille, kaipuulle palata alkuperäiseen, yhteensulautumiselle, kuolemalle…

Naiset ovat tahoillaan kokeneet elämänmuutoksia, ja kuitenkin heidän elämänsä ovat harvinaisen synkronoidut. Heidän haavoittuvuutensa, masentuneisuutensa ja destruktiivisuutensa ilmenevät lähes päinvastaisesti, ja samalla he muodostavat ikään kuin täydellisen peilikuvan toisistaan.

Vanhan jugendtalon avarassa huoneessa, jossa vuorokauden, veden ja valon vaihtelut ovat osa sitä, kuinka he kokevat itsensä, toisensa ja olemassaolon villin leikin – ilman virheellisiä käsityksiä, oikean näkemisen kautta.

Mitä on anteliaisuus? Se että todella antaa itsestään. Antaa periksi. Antautuu.

Näytelmästä on saatavilla suomenkielinen käännös (kääntäjä Jukka-Pekka Pajunen).

Okko Leo — Residenssi 2018

Okko Leo (s. 1971) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2011. Leo on kirjoittanut lukuisia näytelmiä ja radiokuunnelmia, ja hänen teoksiaan on esitetty laajalti Suomessa ja ulkomailla. Helsingissä hänen näytelmiään on esitetty muun muassa Kansallisteatterissa ja KOM-teatterissa. Näytelmät ovat saaneet myös kansainvälistä näkyvyyttä Saksassa, Tsekeissä ja Yhdysvalloissa. Leon näytelmiä on käännetty ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja tsekiksi.

XEX

Dramaturgit UNOssa: Juha Hurme & Elina Snicker

XEX käsittelee vapautta ja pornoa. Näytelmä on nukketeatterinäytelmä, joka on maagista realismia hyödyntävä matka pornon maailmaan. Se on kertomus siitä, kuinka pornosta tuli massojen kulutustavaraa ja tätä seurannutta poliittisesta sensuuria, mutta yhtä lailla se on kertomus himosta, valtasuhteista, himosta ja esineellistämisestä. Näytelmä banalisoi pornolle ominaisen tyylilajin mukaisesti aiheensa, tyylinsä ja näytelmän, mutta tätä kautta teos pyrkii löytämään myös jotakin tukahdutettua ja sakraalia.

Veikko Nuutinen — Residenssi 2018

Veikko Nuutinen (s. 1981) Teatterikorkeakoulusta vuonna 2012 valmistunut näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Nuutinen toiminut freelancerina vuodesta 2010 ja kirjoittanut mm. näytelmät Pasi Was Here (2016), Paras Mahdollinen Maailma (2014) ja Myötätunto (2010). Näytelmäkirjailijan töiden lisäksi hän tehnyt muita teatterialan töitä. Pasi Was Here voitti vuoden 2016 parhaan näytelmän Lea-palkinnon.

Vanhempainilta (työnimi)

Kirjailijan edellinen näytelmä On isis käsitteli perheenisän kokemusmaailmaa, ja hän jatkaa jossain määrin samankaltaisesta maisemasta kirjoittamista myös UNOssa työstettävässä näytelmässä. Kirjailija aikoo kirjoittaa lisää aikuisen ja lapsen välisestä suhteesta, vanhemmuudesta ja aikuisen roolista kasvattajana. Muodon ja teorian tasolla hän perehtyy ja luo suhdetta brechtiläiseen opetusnäytelmien traditioon.

Näytelmän lähtökohtana on tilanne, jossa aikuinen koettaa parhaansa mukaan selittää maailmaa lapselle, joka on tulossa kielen piiriin ja tapailee ensimmäisiä sanojaan. Miten selittää lapselle vaikeita ja latautuneita käsitteitä, kuten kapitalismi, leipäjono, prostituutio ja väkivalta, ja millainen vastuu aikuisella on siitä kielestä ja sen välittämästä maailmankuvasta, jonka he lapselle opettavat?

Marjo Airisniemi — Hautomo 2018

Marjo Airisniemi (s.1988 Kuusamossa) on näytelmäkirjaiija ja elokuva- ja tv-käsikirjoittaja. Airisniemen näyttämötekstejä on esitetty mm. Jyväskylän kaupunginteatterissa (tanssia ja tekstiä yhdistänyt MC 175 – Minna Canthin liike ja liekki) ja Turun Linnateatterissa (feministinen roadtrip-komedia Moottoritie on kuuma, useita kirjoittajia) sekä Varjola-näytelmää lukudraamana Nätyllä. Airisniemi viimeistelee käsikirjoittamisen maisteriopintojaan Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitoksella. Hänen taiteellinen opinnäytteensä, lyhytelokuva Mehiläiskesä (2021) voitti PITCH2020-tapahtumassa Ylen ennakko-ostopalkinnon. Vuonna 2021 Airisniemi kehittelee kahta tv-sarjaa, työstää kuunnelmaa ja kirjoittaa uutta näytelmää.

Katso kirjailijan haastattelu (Vimeo)

Varjola

Dramaturgi UNOssa: Elina Snicker

Varjola. Pohjoinen kesätalo hillasuon takana. Paikka jossa kaikki kuviteltiin ja jossa kaikki tapahtui. Paikka jossa tyhjästä syntynyt uusperhe vietti kesiä niin kuin mikä tahansa perhe kunnes yksi päätti 20-vuotiaana päättää elämänsä siellä ja silloin. Nyt Kanervan siskopuoli täyttäisi kolmekymmentä ellei olisi kuollut. Kanerva täyttää kolmekymmentä mutta elää ja siksi palaa Varjolaan.
Ja niin palaavat myös entiset kesät, jäätelönväriset yöt.

Varjola on näytelmä perhesuhteista, surusta, ystävyydestä, seksuaalisuudesta ja kommunikaatiosta. Varjola tutkii yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden (tai yksinäisyyden) suhdetta vähemmän käsitellyn uusperheen kautta. Mistä perhe muodostuu? Mitä kaikkea siskous voi tarkoittaa? Kuka on tämä kerran jokapäiväinen isä-roolinimen taakse kätkeytyvä henkilö nyt, kun ketään muuta ei enää ole jäljellä? Teos pyrkii myös purkamaan itsemurhaan ja erityisesti nuoren naisen kuolemaan liittyviä myyttejä tutkimalla, miten yhteiskunnan arvovalinnat heijastuvat yksilötasolle.

Aiheestaan huolimatta teos on huokoinen ja kepeäkin. Varjolassa on huumoria, itseironiaa, toivoa ja valoa. Sen keskiössä ovat tarkat arkiset havainnot, puhekielisyys, suoruus ja toisaalta aistivoimaiset parenteesit ja huokoiset monologit. Näytelmä leikkii massalla ja esseemäisyydellä ja siten paikoin testaa näytelmän ja proosan rajoja. Varjolan keskiössä isän ja aikuisen tyttären suhteen lisäksi on osin kadotettu y-sukupolvi, joka analysoi yhtä kriittisesti itseään ja maailmaa. Moderni teknologia ja verkottuminen syventää henkisen yhteyden mahdollisuutta – mutta toisaalta rikkoo fyysistä läsnäoloa.
Kuolemaa emme silti vieläkään pääse pakoon.

Varjola tutkii yksityistä ja jaettua surua sekä ajassa kiinni olevan ilmaisun lisäksi jotakin toista tasoa, kuoleman läpi näkemistä – unen, haaveen ja utopian elementtiä.

Iida Koro — Hautomo 2018

Iida Koro (s. 1985) on vuonna 2013 Teatterikorkeakoulusta valmistunut dramaturgi ja näytelmäkirjailija. Koro on työskennellyt teatteri- ja oopperaproduktioissa dramatisoijana, libretistinä, esitysdramaturgina ja käsikirjoittajana sekä käsikirjoittanut ja ohjannut kaksiosaisen kuunnelman.

Rakas kuolema (työnimi)

Dramaturgi UNOssa: Elina Snicker

Rakas kuolema kumpuaa henkilökohtaisista menetyksistä, mutta se tutkii kuolemaa ja sen merkitystä laajemmin yhteiskunnassa. Oman ruumiin ja läheisten kuolevaisuuden hyväksymisen kautta näytelmässä yritetään hahmottaa myös niitä rajoja, jotka luonnonvarojen ehtyminen ja ilmastonmuutos ihmiselle asettavat.

Näytelmän päähenkilöt ovat Kuolematon nainen ja itse Kuolema. Naisen ja Kuoleman välille kehittyy monisäkeinen suhde, joka heijastelee kaikkia niitä tapoja, joilla ihminen on historian läpi yrittänyt kohdata kuoleman tai paeta sen otteesta. Äänen saavat kuolleet sukulaiset, esi-isät, nuorena kuolleet, 120-vuotiaina kuolleet, jäljelle jääneet esineet sekä muistot. Rakas kuolema ottaa ihanteekseen ihmisen, joka on avuton, toisia tarvitseva, lempeä ja rajallinen.

Marko Järvikallas – Residenssi 2017

Marko Järvikallas (s. 1970) on helsinkiläinen dramaturgi ja näytelmäkirjailija. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi 2007. Järvikallas kirjoittaa ja ohjaa näytelmiä, kuunnelmia ja tv-draamaa sekä opettaa näyttämölle kirjoittamista. Hänen näyttämöteoksiaan on esitetty mm. Kansallisteatterissa, Lahden kaupunginteatterissa, KOM-teatterissa, Jyväskylän kaupunginteatterissa, Joensuun kaupunginteatterissa ja Teatteri Quo Vadiksessa. Niitä käännetty ja esitetty Ranskassa, Espanjassa, Saksassa, Puolassa ja Chilessä. Kirjailijan esikoisproosateos, novellikokoelma Mihin täällä voi mennä (Siltala), julkaistiin vuoden 2020 alussa.

Lisätietoa kirjailijasta

Kukkivat luut
– Musiikkinäytelmä demokratian kriisistä

Dramaturgit UNOssa: Pirkko Saisio ja Elina Snicker

Kukkivat luut on groteskin huumorin sävyttävä poliittinen musiikkinäytelmä, joka tapahtuu vuonna 1789 pienessä ranskalaisessa kylässä. Vallankumouksen ensiaskeleita otetaan Pariisissa, ja huhut kolmannen säädyn noususta kantautuvat maaseudullekin. Kun tuntematon nainen menettää jalkansa, ja jää olosuhteiden pakosta kylään, käynnistyy vallankumous hänen toimestaan sielläkin. Syntymäisillään oleva demokratia ottaa kuitenkin verisen suunnan kun talonpojat saavat äänestettäessä vallan. Maailma kääntyy nurinniskoin, eikä kukaan jää entiselleen. Tätä kaikkea todistavat eläimet, joille ei ole sananvaltaa annettu, mutta joihin vaikuttavat ratkaisut samalla tavoin kuin ihmisiinkin.

Kukkivat luut näytelmässä yhteiskunnallinen valtarakenne ja sen väistämätön hajoaminen esitetään pienoiskoossa.

Kirjoittamisen lähtökohta on henkilökohtainen närkästys. Mitään merkittävää ei voi toteutua demokraattisessa järjestelmässä. Homo Sapiensin matka on päättymässä demokratian nimissä. Kukkivat luut kyseenalaistaa jääräpäisen uskomuksen, jonka mukaan demokratia on ainoa mahdollinen valtiojärjestelmä. Tarjoaako se myös vaihtoehdon? Kyllä.

Kukkivat luut on voimakkaiden naisten näytelmä. Keskeiset henkilöt, Nora – Kim – Bess käyvät kukin kamppailuaan aikakauden säätyjärjestelmän ja sukupuoliroolien puristuksessa. He ovat loppuun saakka periksiantamattomia selviytyjiä.

Miksi musiikkinäytelmä? Olen ajatellut Kukkivat luut alusta lähtien musiikkinäytelmänä. Musiikki luo tarvittavaa, tyyliteltyä etäisyyttä aihevalintaan. Se antaa myös tilaa ja avaruutta joita tapahtumien synnyttely vaatii. Samaa asiaa ajaa tapahtuma-ajan valinta. Tosin tässä epookissa puhutaan sujuvasti nykykieltä.

Marie Kajava — Residenssi 2017

Marie Kajava (s. 1980) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi 2016. Kajava on kirjoittanut näytelmiä, harjoitusprosessin myötä muotoutuvia esityskäsikirjoituksia ja erilaista tekstiä esityksiin. Lisäksi hän on toiminut esitys- ja tekstidramaturgina teatteri- ja tanssiteoksissa sekä dokumenttielokuvissa. Dramaturgisen työn rinnalla Kajava tekee journalistista työtä ihmisoikeuksien sekä pakolais- ja kehityskysymysten parissa.

Undress me, then

Dramaturgi UNOssa: Seppo Parkkinen

Undress me, then on näytelmä paimentolaisuudesta, laajasta maisemasta ja adaptaatiosta selviytymisen keinona. Keskiössä ovat kysymykset paitsi kuivasta maasta ja ilmastonmuutoksen keskellä elävien alkuperäiskansojen ja kulttuurien sietokyvyn rajoista myös tulkkaamisesta ja vallasta. Näytelmä tarkastelee länsimaisen ihmisen pyrkimystä riisua vieras ihminen (tai maa) alastomaksi, aivan kuin hänellä ei olisi koskaan minuutta tai vaatteita ollutkaan. Kirjoittaja jatkaa dokumentaarisen materiaalin mahdollisuuksien tutkimista näytelmässä.

Salla Viikka — Residenssi 2017

Salla Viikka (s. 1975) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi 2015. Viikka on opiskellut myös Taideteollisessa korkeakoulussa graafista suunnittelua ja työskennellyt graafikkona. Viikan Aukko-näytelmä palkittiin vuoden 2015 parhaana näytelmätekstinä Lea-palkinnolla. Hänen näytelmiään on käännetty ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja tanskaksi. Viikan uusin lastennäytelmä Tea ja Tyhmentäjä saa ensi-iltansa keväällä 2020 Kajaanin kaupunginteatterissa.

Uhanalaiset

Dramaturgi UNOssa: Heini Junkkaala

Uhanalaiset on satiirinen, fragmentaarinen komedia, joka edetessään tummuu yllättävien käänteiden tragediaksi. Uhanalaisten henkilöt ovat aivan tavallisia suomalaisia, hyviä ihmisiä, joiden mielestä työpaikalta voi aivan hyvin varastaa klemmareita, etäpäivinä voi maata riippumatossa mökillä, bileiltana kaljatuoppiin uponneen puhelimen voi maksattaa vakuutusyhtiöllä, puolison voi vaihtaa parempaan ja lomilla kipaista Thaimaassa ilmastonmuutoksesta huolimatta – kunhan vain muistaa laittaa pari kolikkoa eläinsuojeluyhdistyksen keräyslippaaseen ja käy lampsimassa vuosittain Pride-kulkueessa, jos on hyvä sää. Uhanalaisten henkilöt tietävät, että elämä tapahtuu vain kerran, ja siksi kaikilla on oikeus etsiä onneaan, vaikka syyllisyys painaisikin.

Uhanalaisissa lääke syyllisyydentunteeseen ja yleisahdistukseen on romanttinen rakkaus. Henkilöt vellovat parisuhteiden ja erojen tuskan mikrokosmoksessa, kunnes maailmanlaajuiset myllerrykset vyöryvät päälle, ja mikään ei enää ole kuin ennen – paitsi ihminen.

Sodan ja hävityksen keskelläkin biologia kutsuu ihmistä käyttäytymään kuin eläin; omaa, kumppanin ja reviirin parasta ajatellen, vailla moraalisia ongelmointeja. Uhanalaiset-näytelmässä pohditaan, onko tuhoissa ryvettyneen ihmisen ylipäätään mahdollista aloittaa alusta ja aidosti rakastaa elämää – ja onko unohdus ja syyllisyydentunteen ulkoistaminen nimenomaan se ainoa tapa, millä ihmislaji voi selvitä.

Asko Jaakonaho — Hautomo 2017

Asko Jaakonaho (s. 1982) on Tampereella asuva vapaa kirjoittaja ja freelancetoimittaja. Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi 2008 valmistunut Jaakonaho on aiemmin työskennellyt mm. uutistoimittajana Ylellä tv:ssä ja radiossa. Jaakonahon esikoisromaani Onnemme tiellä ilmestyi vuonna 2012 ja toinen romaani Valon juhla syksyllä 2017, molemmat Otavan kustantamana. Jaakonahon esikoisnäytelmää Taottu sydän esitettiin Ilomantsissa 2004-2005.

Sata miljoonaa kevättä

Dramaturgi UNOssa: Elina Snicker

Sata miljoonaa kevättä on saanut innoituksensa Kazakstanin ikivanhoista omenapuumetsistä, jonka uskotaan olevan omenapuun geneettinen syntypaikka. Vuoristomaisemaan saapuu kaksi ihmistä, biologi Saga ja ympäristöaktivisti Mark. Pölyttäjien hävitessä ja kuivuuden vallitessa metsä on uhattuna. Näytelmä käsittelee evoluutiota ja elämän säilymistä myyttisen kuvaston keinoin. Teksti virittää kysymyksen, mitä meille tapahtuu luonnon monimuotoisuuden kadotessa. Jätämmekö jälkeemme tuhoutuneen maiseman vai häviääkö ihminen?

Eeva Turunen — Hautomo 2017

Eeva Turunen (s. 1983) helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja arkkitehti. Tampereen teknillisestä yliopistosta arkkitehdiksi 2010 valmistunut Turunen on opiskellut kirjoittamista mm. Kriittisessä korkeakoulussa. Näytelmien lisäksi hän kirjoittaa mm. proosaa. Turusen esikoisnäytelmä, monologi Muutama sana Ullasta, oli vuoden 2015 Lea-palkintofinalistina, ja se on käännetty saksaksi. Esikoisteos Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (Siltala) ilmestyi keväällä 2018 ja voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon. Lisäksi teos oli vuoden 2019 Runeberg-palkintoehdokas.

Katso kirjailijan haastattelu (Vimeo)

Isoisä, ilman muuta (työnimi)

Dramaturgi UNOssa: Elina Snicker

Isoisä on arkkitehti, aina itsenäisesti pärjännyt mies, josta tulee sairastumisen myötä apua tarvitseva, sokea palvelutaloasukas. Merkkihenkilönä itseään pitävä isoisä haluaa arkistoida elämäänsä sanelemalla kokemuksiaan koneelle lapsenlapsensa, nuoren naisen avustuksella. Isoisän fragmenteista koostuu patriarkaalinen sankaritarina, johon nainen ei koe sopivansa, vaikka onkin seurannut isoisän ammatillisia jalanjälkiä. Isoisälle tärkeitä asioita ovat kunniajäsenyydet ja suunnittelukohteet – virstanpylväät. Nainen taas penää isoisältä henkilökohtaisuutta, mutta huomaamattaan vaikenee omasta elämästään. Teoksen keskeisiä aiheita ja teemoja ovat sokeus, muistin valikoivuus sekä kohtaamisen vaikeus, joka kanavoituu esimerkiksi listoihin ja konkreettisen maailman korostuneen yksityiskohtaiseen havainnointiin. Naista ja isoisää yhdistää ainakin sama katsomisen tapa ja sama kieli. Kielellä on ylipäätään kokonaisuudessa merkittävä, kokonaisvaltainen rooli.

Kirjailijahaastattelusarja
2
.
3

Tutustu UNOn Kirjailijaohjelman näytelmäkirjailijoihin videosarjan avulla.

TOTEUTUS
Haastattelija Paula Salminen
Kuvaus, leikkaus ja tekstitys Jonni Pantzar

Huom! Videoon saa päälle suomenkielisen tekstityksen klikkaamalla kuvan alalaidasta merkintää “CC”.

Osa 1: Kati Kaartinen (UNO 2020–2021)
Osa 2: Minna Nurmelin (UNO 2020–2021)
Osa 3: Jussi Moila (UNO 2019)
Osa 4: Marjo Airisniemi (UNO 2018)
Osa 5: Marjo Niemi (UNO 2020–2021)
Osa 6: E.L. Karhu (UNO 2020–2021)
Osa 7: Eeva Turunen (UNO 2017)