Residenssi ja Hautomo
2
.
1

Uuden näytelmän ohjelman kirjoittajaohjelmissa tuetaan näytelmäkirjailijoiden taiteellista työskentelyä ja ammatillista kehitystä. UNOssa toimii rinnakkain kaksi kirjoittajaohjelmaa: uransa keskivaiheessa olevien RESIDENSSI sekä ammattinäytelmäkirjailijauransa alkuvaiheessa olevien HAUTOMO. Kirjailijat tekevät yhteistyötä sekä keskenään että UNOn verkoston teattereiden kanssa. Jokaisella Residenssi-kirjailijalla on ohjelmassa oma henkilökohtainen dramaturgi. Hautomo-kirjailijoiden tukena toimii UNOn dramaturgi.

Residenssi

Itsensä kirjoittaminen uudelle tasolle

UNOn Residenssissä tuetaan kokeneiden, uransa keskivaiheessa olevien näytelmäkirjailijoiden taiteellista kehittymistä ja uuden näytelmän kirjoitustyötä. Tarjoamme tilaisuuden keskittyä omaan taiteelliseen työhön tuotantopaineista vapaissa olosuhteissa. Residenssi ei siis ole fyysinen paikka työskentelylle. Residenssissä voi ideoida, kokeilla, tutkia ja viilata. Työskentely voi tarkoittaa esimerkiksi näytelmän kirjoitustyöhön liittyvän idean jatkokehittämistä, itselle uuden genren haltuun ottamista, tekstiin liittyvää tutkimustyötä tai aiemmin käynnistyneen työn loppuun saattamista. UNO tukee näytelmän tuotantoon pääsyä.

Ohjelmassa aloittaa kolme (3) uutta näytelmäkirjailijaa vuosittain. Kirjailijat ovat UNOn tuen piirissä noin 1,5 vuoden ajan. Näytelmäkirjailijat valitaan vuosittain järjestettävän avoimen haun kautta.

Hautomo

Noviisitukipaketti

UNOn Hautomossa tuetaan uransa alkuvaiheessa olevan kirjoittajan oman taiteellisen erityislaadun löytymistä ja ammatillista kehitystä. Tarjoamme apua keskeneräisen näytelmän viimeistelyyn ja ammattikirjoittajan uran aloittamiseen. Hautomossa kirjoittaja saa palautetta ammattidramaturgilta ja kirjoittajakollegoilta. UNO tukee valmiin näytelmän tuotantoon pääsyä. Hautomo tarjoaa kirjoittajalle myös ammatillista mentorointia. Ohjelmasta saa välineitä omaan työhön, verkostoja muihin tekijöihin sekä kontakteja näytelmiä tuottaviin tahoihin.

Ohjelmassa aloittaa kaksi (2) uutta kirjoittajaa vuosittain. Kirjailijat ovat UNOn tuen piirissä noin 1,5 vuoden ajan. Näytelmäkirjailijat valitaan vuosittain järjestettävän avoimen haun kautta.

Tuki kirjailijoille

UNO tarjoaa kirjoittajille tukea mm. seuraavilla tavoin:

• Residenssi-kirjoittajille rahoitus 4kk työskentelyyn

• UNOn palkkaama oma dramaturgi (Residenssi) // työskentely UNOn dramaturgin kanssa (Hautomo)

• Residenssi- ja Hautomo-kirjailijoiden yhteiset kirjoittajatapaamiset, joissa käsitellään kunkin kirjoittajan omaa tekstiä ja keskustellaan ammatillisista kysymyksistä

• Verkottuminen alan tekijöiden ja kentän toimijoiden kanssa, mm. tutustumismatkat verkoston teattereihin

• Tekstin tuotantoon etenemisen tukeminen, kirjoittajan uran edistäminen ja ammatillinen mentorointi

• Lisäksi resurssien mukaan voidaan toteuttaa näytelmän kehittelyä tukeva työpaja, demo tai lukudraama (esim. yhteistyössä verkoston teattereiden kanssa) tai tarjota muuta tarpeiden mukaan räätälöitävää tukea, esim. tulevan näytelmän kirjoittamiseen liittyvää asiantuntija-apua


Näytelmäkirjailijat
2
.
2

UNOssa aloitti pilottivuoden 2017 alussa viiden kirjailijan joukko, jotka ovat ohjelman tuen piirissä kevään 2018 loppuun. Vuoden 2018 alussa aloittaneet viisi uutta kirjailijaa ovat mukana UNOssa kevään 2019 loppuun.

Sofia Aminoff – Residenssi 2018

Sofia Aminoff (s. 1982) on Teatterikorkeakoulusta vuonna 2010 valmistunut suomenruotsalainen näytelmäkirjailija ja kääntäjä. Hänen viimeisimpiä näytelmiään ovat Fredrika-Emilie (2017), Lindnäs (2016) ja Brist (2016). Aminoffin näytelmiä on esitetty mm. Svenska Teaternissa ja Viiruksessa. Lisäksi hän on tehnyt kuunnelmia, dramatisointeja ja näytelmäkäännöksiä sekä toiminut dramaturgina Svenska Teaternissa ja ollut harjoittelijana Kungliga Dramatiska Teaternissa Tukholmassa.


Den lysande tiden (työnimi)

Dramaturgi: Lena Nylén

Kaksi naista ja huone, kaksi naista, joilla on satunnainen rakkaussuhde rantahuvilalla, ja heidän pelkonsa ja kaipauksensa antautua.

Lakoninen versio kamari- ja parisuhdedraamasta, hehkuva puolustuspuhe matriarkaatille, äitiyden ambivalenttisuudelle, naisten identiteetin depressiivisille narsistisille ja masokistisille sävyille, kaipuulle palata alkuperäiseen, yhteensulautumiselle, kuolemalle…

Naiset ovat tahoillaan kokeneet elämänmuutoksia, ja kuitenkin heidän elämänsä ovat harvinaisen synkronoidut. Heidän haavoittuvuutensa, masentuneisuutensa ja destruktiivisuutensa ilmenevät lähes päinvastaisesti, ja samalla he muodostavat ikään kuin täydellisen peilikuvan toisistaan.

Vanhan jugendtalon avarassa huoneessa, jossa vuorokauden, veden ja valon vaihtelut ovat osa sitä, kuinka he kokevat itsensä, toisensa ja olemassaolon villin leikin – ilman virheellisiä käsityksiä, oikean näkemisen kautta.

Mitä on anteliaisuus? Se että todella antaa itsestään. Antaa periksi. Antautuu.


Den lysande tiden (arbetsnamn)

Dramaturg: Lena Nylén

Två kvinnor och ett rum, två kvinnor som har ett sporadiskt kärleksförhållande i ett sommarhus vid vatten och deras rädsla för- och längtan efter att överlämna sig.

En lakonisk version av kammar- och relationsdramat och ett skimrande försvar för modersambivalensen, separationstraumat, kvinnlig sexualitet, kvinnligt språk, de depressiva, narcissistiska och masochistiska stråken i den kvinnliga identiteten, den incestuösa, symboliska pånyttfödelsen, längtan efter återgång till ursprung, sammansmältning, död.

Kvinnorna binds samman av erotisk kärlek, systerkärlek, moderskärlek och egenkärlek. De har varit med om livsförändringar på var sitt håll och ändå har deras liv en sällsam synkronisering. Deras sårbarhet, depressivitet och rädsla tar nästan motsatta uttryck och samtidigt utgör de liksom en perfekt spegling av varandra.

En pjäs som söker skönhet och romantik, avklätt och fördjupat. Hur mycket kan de här kvinnorna se och hur vilt kan de leka? I det här öppna ljusa rummet i ett gammalt jugendhus där dygnets och ljusets växlingar blir en del av hur de upplever sig själva, varandra och varat.

Vad det är att verkligen ge? Att ge upp. Och ge sig hän.

Okko Leo — Residenssi 2018

Okko Leo (s. 1971) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2011. Leo on kirjoittanut lukuisia näytelmiä ja radiokuunnelmia, ja hänen teoksiaan on esitetty laajalti Suomessa ja ulkomailla. Helsingissä hänen näytelmiään on esitetty muun muassa Kansallisteatterissa ja KOM-teatterissa. Näytelmät ovat saaneet myös kansainvälistä näkyvyyttä Saksassa, Tsekeissä ja Yhdysvalloissa. Leon näytelmiä on käännetty ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja tsekiksi.

Making off Deep Throat (työnimi)

Dramaturgi: Juha Hurme

Making off Deep Throat (työnimi) käsittelee vapautta ja pornoa. Näytelmä on making off -nukketeatterinäytelmä kaikkien aikojen tunnetuimmasta pornoelokuvasta. Se on maagista realismia hyödyntävä fiktiivinen henkilökuva näyttelijä Linda Lovelacesta ja pornon tekemisestä ja sen tapahtumat sijoittuvat elokuvan kuvauksiin. Se on kertomus siitä, kuinka pornosta tuli massojen kulutustavaraa ja tätä seurannutta poliittisesta sensuuria, mutta yhtä lailla se on kertomus hyväksikäytöstä, hyväksytyksi tulemisesta ja esineellistämisestä. Näytelmä banalisoi pornolle ominaisen tyylilajin mukaisesti aiheensa, mutta tätä kautta teos pyrkii löytämään myös jotakin tukahdutettua ja sakraalia.

Veikko Nuutinen — Residenssi 2018

Veikko Nuutinen (s. 1981) Teatterikorkeakoulusta vuonna 2012 valmistunut näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Nuutinen toiminut freelancerina vuodesta 2010 ja kirjoittanut mm. näytelmät Pasi Was Here (2016), Paras Mahdollinen Maailma (2014) ja Myötätunto (2010). Näytelmäkirjailijan töiden lisäksi hän tehnyt muita teatterialan töitä. Pasi Was Here voitti vuoden 2016 parhaan näytelmän Lea-palkinnon.

Mitä tissivako tarkoittaa? (työnimi) & Kaikki se kuala joka lumpurista valuu (työnimi)

Dramaturgi: Heini Junkkaala

Kirjailijan suunnitelmissa on kirjoittaa UNO-residenssijakson aikana rinnakkain kahta näytelmää, joista toinen on suunnattu lapsille ja toinen aikuisille. Aikuisten näytelmän työnimi on Mitä tissivako tarkoittaa? ja lastennäytelmän Kaikki se kuola joka lumpurista valuu.

Kirjailijan edellinen näytelmä On isis käsitteli perheenisän kokemusmaailmaa, ja hän jatkaa jossain määrin samankaltaisesta maisemasta kirjoittamista myös UNOssa työstettävissä näytelmissä. Kirjailija aikoo kirjoittaa lisää aikuisen ja lapsen välisestä suhteesta, vanhemmuudesta ja aikuisen roolista kasvattajana. Muodon ja teorian tasolla hän perehtyy ja luo suhdetta brechtiläiseen opetusnäytelmien traditioon.

Näytelmien lähtökohtana on tilanne, jossa aikuinen koettaa parhaansa mukaan selittää maailmaa lapselle, joka on tulossa kielen piiriin ja tapailee ensimmäisiä sanojaan. Miten aikuinen sanottaa lapsen maailman ja millainen vastuu aikuisella on siitä kielestä ja sen välittämästä maailmankuvasta, jonka he lapselle opettavat? Kun lapsi kuulee uutisen, jossa käytetään sanaa tissivako, ja kysyy mitä se tarkoittaa. Pian on selitettävänä lisää vaikeita ja arvolatautuneita sanoja, kuten radikaali feminismi, alistava miehinen katse, kapitalismi, valtamedia, klikkijournalismi ja manspleinaus. Sanojen selitykset ovat väistämättä sidoksissa selittäjänsä omiin arvoihin ja maailmankuvaan.

Marjo Airisniemi — Hautomo 2018

Marjo Airisniemi (s. 1988) on kuusamolaistaustainen teatterintekijä ja käsikirjoittaja. Airisniemi valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulusta käsikirjoittajaksi vuonna 2015. Hän on opiskellut kirjoittamista myös mm. Viita-akatemiassa ja Kriittisessä korkeakoulussa sekä kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Airisniemi on kirjoittanut näyttämölle vuodesta 2007 alkaen ja hänen näytelmiään on esitetty mm. Tampereen ylioppilasteatterissa. Tällä hetkellä Airisniemi kirjoittaa myös fiktiosarjaa ystävyydestä.

Lintumetsä (työnimi)

Dramaturgi: Elina Snicker (UNO)

TÄNÄÄN. Sesili Marleenan eli Sessin eli siskopuolen, cokisprinsessan ja soon-to-be-supertähden 19-vuotiaana tekemästä itsemurhasta tulee kymmenen vuotta. Nyt 28-vuotiaan pikkusiskon on mentävä pohjoiseen, metsään, perheen mökille, Kuolemansaarelle, sinne missä kaikki kuviteltiin ja missä kaikki tapahtui.

Asia jota ei ole otettu huomioon: on metsästyskausi. On juuri toiseen kertaan eronnut isä, jonka ympärillä liian tyhjää. On mökiltä aukeava lintumetsä. Ladattu ase ja karannut koira. On siis kummankaan haluamatta oltava mökillä kaksin, aikuinen tytär ja aikuinen isä, kohdattava joka ikinen perusvärejä lepattava hyttysverhon kaistale, katkennut kampa ja saunassa tulikuumaksi lämpiävä shampoopullo. On suolla törmättävä edesmenneen teinirakkauteen, joka johdattaa riistan luo, mutta ei koskaan itse ammu. Sukellettava tyveneen ja sekoitettava vedet. Kuorittava käsistä lipeävät. Palattava Kuolemansaarelle, joka silloin oli leikki maailmasta ja nyt 100% totta.

Nuoren ihmisen itsemurha yhdistetään tyypillisesti mielenterveysongelmiin. Niinpä itsemurhaa ei käsitellä yhteiskunnallisena kysymyksenä, vaan yksilön yksityisenä tekona. Lintumetsä purkaa itsemurhaan liittyvää myyttisyyttä ja tutkii, miten yhteiskunnan valinnat heijastuvat yksilötasolle. Lintumetsä on myös näytelmä isän ja aikuisen tyttären suhteesta, sisaruudesta, luonnossa olemisesta, eläimistä ja ihmisistä, jotka vihdoin tutustuvat toisiinsa perheroolinimien takana – ja näkevät kuoleman läpi.

Iida Hämeen-Anttila — Hautomo 2018

Iida Hämeen-Anttila (s. 1985) on vuonna 2013 Teatterikorkeakoulusta valmistunut dramaturgi ja näytelmäkirjailija. Hämeen-Anttila on työskennellyt teatteri- ja oopperaproduktioissa dramatisoijana, libretistinä, esitysdramaturgina ja käsikirjoittajana sekä käsikirjoittanut ja ohjannut kaksiosaisen kuunnelman.

Rakas kuolema (työnimi)

Dramaturgi: Elina Snicker (UNO)

Rakas kuolema kumpuaa henkilökohtaisista menetyksistä, mutta se tutkii kuolemaa ja sen merkitystä laajemmin yhteiskunnassa. Oman ruumiin ja läheisten kuolevaisuuden hyväksymisen kautta näytelmässä yritetään hahmottaa myös niitä rajoja, jotka luonnonvarojen ehtyminen ja ilmastonmuutos ihmiselle asettavat.

Näytelmän päähenkilöt ovat Kuolematon nainen ja itse Kuolema. Naisen ja Kuoleman välille kehittyy monisäkeinen suhde, joka heijastelee kaikkia niitä tapoja, joilla ihminen on historian läpi yrittänyt kohdata kuoleman tai paeta sen otteesta. Äänen saavat kuolleet sukulaiset, esi-isät, nuorena kuolleet, 120-vuotiaina kuolleet, jäljelle jääneet esineet sekä muistot. Rakas kuolema ottaa ihanteekseen ihmisen, joka on avuton, toisia tarvitseva, lempeä ja rajallinen.

Marko Järvikallas – Residenssi 2017

Marko Järvikallas (s. 1970) on helsinkiläinen dramaturgi ja näytelmäkirjailija. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi 2007. Järvikallas kirjoittaa ja ohjaa näytelmiä, kuunnelmia ja tv-draamaa sekä opettaa näyttämölle kirjoittamista. Hänen näyttämöteoksiaan on esitetty mm. Kansallisteatterissa, Lahden kaupunginteatterissa, KOM-teatterissa, Jyväskylän kaupunginteatterissa, Joensuun kaupunginteatterissa ja Teatteri Quo Vadiksessa. Niitä käännetty ja esitetty Ranskassa, Espanjassa, Saksassa, Puolassa ja Chilessä.

Lisätietoa kirjailijasta

Kukkivat luut (työnimi)

Dramaturgi: Pirkko Saisio

Kukkivat luut (työnimi) on musiikkinäytelmä demokratiasta epäluulon aikakaudella. Se kysyy, päättyykö Homo Sapiensin matka demokratian nimissä. Se ottaa kriittisen kannan demokratian historiaan ja nykytilaan. Se kyseenalaistaa jääräpäisen uskomuksen, jonka mukaan demokratia on ainoa mahdollinen valtiojärjestelmä. Tarjoaako se myös vaihtoehdon? Kyllä.

Marie Kajava — Residenssi 2017

Marie Kajava (s. 1980) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi 2016. Kajava on kirjoittanut näytelmiä, harjoitusprosessin myötä muotoutuvia esityskäsikirjoituksia ja erilaista tekstiä esityksiin. Lisäksi hän on toiminut esitys- ja tekstidramaturgina teatteri- ja tanssiteoksissa sekä dokumenttielokuvissa. Dramaturgisen työn rinnalla Kajava tekee journalistista työtä ihmisoikeuksien sekä pakolais- ja kehityskysymysten parissa.

Undress me, then

Dramaturgi: Seppo Parkkinen

Alkusysäyksen vaiheessa oleva Undress me, then on näytelmä kenialaisista alkuperäisheimoista ja paimentolaisuudesta, laajasta maisemasta ja adaptaatiosta selviytymisen keinona. Keskiössä ovat kysymykset paitsi maasta myös tulkkaamisesta ja vallasta. Näytelmä tarkastelee etnopornoa ja toisaalta länsimaisen ihmisen pyrkimystä riisua vieras ihminen (tai maa) alastomaksi, aivan kuin hänellä ei olisi koskaan minuutta tai vaatteita ollutkaan. Kirjoittaja jatkaa dokumentaarisen materiaalin mahdollisuuksien tutkimista näytelmässä.

Salla Viikka — Residenssi 2017

Salla Viikka (s. 1975) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi 2015. Viikka on opiskellut myös Taideteollisessa korkeakoulussa graafista suunnittelua ja työskennellyt graafikkona. Viikan Aukko-näytelmä palkittiin vuoden 2015 parhaana näytelmätekstinä Lea-palkinnolla. Hänen näytelmiään on käännetty ruotsiksi ja englanniksi.

Syyttömät (työnimi)

Dramaturgi: Heini Junkkaala

Syyttömät (työnimi) on absurdi, satiirinen musta komedia, joka käsittelee länsimaisen ihmisen illuusiota omasta viattomuudestaan. Näytelmän henkilöt ovat aivan tavallisia suomalaisia, joiden mielestä tehotuotettujen broilerinsuikaleiden ostaminen, pikkuruinen vakuutuspetos, nitojan varastaminen työpaikalta tai puolison vaihtaminen nuorempaan ei tee kenestäkään pahaa ihmistä. Maailmanlaajuisiin kriiseihin kuten sotiin, ilmastonmuutokseen ja pakolaistulviin pikku syrjähypyt ja valkoiset valheet eivät vaikuta. Suomalaiset osoittavatkin sormellaan mieluummin suursyyllisiä – kuten päättäjiä, biologiaa, oma kalvava syyllisyydentunne unohtuisi. Paras lääke ahdistukseen on romanttinen rakkaus, ja sen avulla ongelmat ratkeavat. Syyttömät-näytelmän maailmassa onnellisen parisuhteen mikrokosmos peittää alleen kaiken, kunnes henkilöt yhtäkkiä joutuvat kasvokkain maailmanlaajuisten myllerrysten kanssa. Biologia kutsuu ihmistä käyttäytymään kuten eläin; omaa, kumppanin ja reviirin parasta ajatellen, vailla moraalisia ongelmointeja. Mutta mitä muuta ihmisyys on kuin jatkuvaa taistelua olemassaolosta ja onnen maksimoinnin yrityksiä? Tekeekö juuri syyllisyyden tunne meistä ihmisiä?

Asko Jaakonaho — Hautomo 2017

Asko Jaakonaho (s. 1982) on Tampereella asuva vapaa kirjoittaja ja freelancetoimittaja. Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi 2008 valmistunut Jaakonaho on aiemmin työskennellyt mm. uutistoimittajana Ylellä tv:ssä ja radiossa. Jaakonahon esikoisromaani Onnemme tiellä ilmestyi vuonna 2012 ja toinen romaani Valon juhla syksyllä 2017, molemmat Otavan kustantamana. Jaakonahon esikoisnäytelmää Taottu sydän esitettiin Ilomantsissa 2004-2005.

165 miljoonaa kevättä

Dramaturgi: Elina Snicker (UNO)

165 miljoonaa kevättä on saanut innoituksensa Kazakstanin ikivanhoista omenapuumetsistä – palasesta alkumetsää, joka on hyvin nopeassa tahdissa katoamassa. Elämän kehittyminen on kestänyt miljoonien keväiden ajan, mutta monimuotoisuuden voi tuhota silmänräpäyksessä. Näytelmä sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa maailma on jo astunut kriittisen rajan yli, paljon on mennyt peruuttamattomasti vikaan. Teos rakentuu neljän henkilön – biologin, suojeluaktivistin, kuvataiteilijan ja yritysjohtajan – tarinan ympärille. Näytelmätekstissä yhdistyvät konfliktidraama, runollinen ja myyttinen kuvasto sekä tieteellinen kieli.

Askon vielä keskeneräisestä näytelmästä toteutettiin lukudraama 12.11.2017 Teatteri Telakalla Tampereella. Ohjaus Saana Lavaste.

Eeva Turunen — Hautomo 2017

Eeva Turunen (s. 1983) helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja arkkitehti. Tampereen teknillisestä yliopistosta arkkitehdiksi 2010 valmistunut Turunen on opiskellut kirjoittamista mm. Kriittisessä korkeakoulussa. Näytelmien lisäksi hän kirjoittaa mm. proosaa. Turusen esikoisnäytelmä, monologi Muutama sana Ullasta, oli vuoden 2015 Lea-palkintofinalistina, ja se on käännetty saksaksi.

UNOssa työstettävä näytelmä: Isoisä (työnimi)

Dramaturgi: Elina Snicker (UNO)

Isoisä on arkkitehti, aina itsenäisesti pärjännyt mies, josta tulee sairastumisen myötä apua tarvitseva, sokea palvelutaloasukas. Merkkihenkilönä itseään pitävä Isoisä haluaa arkistoida elämäänsä sanelemalla kokemuksiaan koneelle lapsenlapsensa, nuoren naisen avustuksella. Isoisän fragmenteista koostuu patriarkaalinen sankaritarina, johon nainen ei koe sopivansa, vaikka onkin seurannut arkkitehti-isoisänsä ammatillisia jalanjälkiä. Isoisälle tärkeitä asioita ovat kunniajäsenyydet ja suunnittelukohteet – virstanpylväät. Nainen taas penää isoisältä henkilökohtaisuutta – mutta huomaamattaan vaikenee omasta elämästään. Teoksen keskeisiä teemoja ovat sokeus, muistin valikoivuus sekä kieli.

Haku kirjoittajaohjelmiin
2
.
3

UNOssa työskentelevät kirjailijat valitaan vuosittain järjestettävän avoimen haun kautta. Haemme kirjailijoita, joilla on jo aiempaa kokemusta näytelmän kirjoittamisesta tai muuta ammatillista kirjoittamistaustaa. Etsimme omaäänisiä ja kunnianhimoisia tekijöitä, joilla on halua kehittyä taiteilijana ja paloa päästä ammatillisesti eteenpäin. UNO tähtää näytelmäkirjallisuuden kehittämiseen; haemme kirjailijoita, jotka haluavat kehittyä nimenomaan näytelmän kirjoittamisessa.

Hakuajat

Vuoden 2019 haku

Haku vuoden 2019 kirjoittajaohjelmiin järjestetään vuoden 2018 aikana. Lisätietoa keväällä 2018.

Hakuohjeet

Vuoden 2018 hakuoppaasta löydät tiedon, mitä haimme, minkälaiset olivat kriteerit, miten valintaprosessi eteni sekä ohjeet hakemiseen. Tarkemmat tiedot ohjelmista, kriteerit ja ohjeet hakemiseen vuoden 2019 toimintaan julkaistaan keväällä 2018.


UNO Hakuohjeet 2018 (PDF)