Residenssi ja Hautomo
2
.
1

Uuden näytelmän ohjelman kirjoittajaohjelmissa tuetaan näytelmäkirjailijoiden taiteellista työskentelyä ja ammatillista kehitystä. UNOssa toimii rinnakkain kaksi kirjoittajaohjelmaa: uransa keskivaiheessa olevien RESIDENSSI sekä ammattinäytelmäkirjailijauransa alkuvaiheessa olevien HAUTOMO. Kirjailijat tekevät yhteistyötä sekä keskenään että UNOn verkoston teattereiden kanssa. Jokaisella Residenssi-kirjailijalla on ohjelmassa oma henkilökohtainen dramaturgi. Hautomo-kirjailijoiden tukena toimii UNOn dramaturgi.

Residenssi

Itsensä kirjoittaminen uudelle tasolle

UNOn Residenssissä tuetaan kokeneiden, uransa keskivaiheessa olevien näytelmäkirjailijoiden taiteellista kehittymistä ja uuden näytelmän kirjoitustyötä. Tarjoamme tilaisuuden keskittyä omaan taiteelliseen työhön tuotantopaineista vapaissa olosuhteissa. Residenssi ei siis ole fyysinen paikka työskentelylle. Residenssissä voi ideoida, kokeilla, tutkia ja viilata. Työskentely voi tarkoittaa esimerkiksi näytelmän kirjoitustyöhön liittyvän idean jatkokehittämistä, itselle uuden genren haltuun ottamista, tekstiin liittyvää tutkimustyötä tai aiemmin käynnistyneen työn loppuun saattamista. UNO tukee näytelmän tuotantoon pääsyä.

Ohjelmassa aloittaa kolme (3) uutta näytelmäkirjailijaa vuosittain (2017-2019). Kirjailijat ovat UNOn tuen piirissä noin 1-1,5 vuoden ajan. Näytelmäkirjailijat valitaan avoimen haun kautta.

Hautomo

Noviisitukipaketti

UNOn Hautomossa tuetaan uransa alkuvaiheessa olevan kirjoittajan oman taiteellisen erityislaadun löytymistä ja ammatillista kehitystä. Tarjoamme apua keskeneräisen näytelmän viimeistelyyn ja ammattikirjoittajan uran aloittamiseen. Hautomossa kirjoittaja saa palautetta ammattidramaturgilta ja kirjoittajakollegoilta. UNO tukee valmiin näytelmän tuotantoon pääsyä. Hautomo tarjoaa kirjoittajalle myös ammatillista mentorointia. Ohjelmasta saa välineitä omaan työhön, verkostoja muihin tekijöihin sekä kontakteja näytelmiä tuottaviin tahoihin.

Ohjelmassa aloittaa kaksi (2) uutta kirjoittajaa vuosittain (2017-2019). Kirjailijat ovat UNOn tuen piirissä noin 1-1,5 vuoden ajan. Näytelmäkirjailijat valitaan avoimen haun kautta.

Tuki kirjailijoille

UNO tarjoaa kirjailijoille tukea mm. seuraavilla tavoin:

• Residenssi-kirjailijoille rahoitus 4kk työskentelyyn

• UNOn palkkaama oma dramaturgi (Residenssi) // työskentely UNOn dramaturgin kanssa (Hautomo)

• Residenssi- ja Hautomo-kirjailijoiden yhteiset kirjoittajatapaamiset, joissa käsitellään kunkin kirjoittajan omaa tekstiä ja keskustellaan ammatillisista kysymyksistä

• Verkottuminen alan tekijöiden ja kentän toimijoiden kanssa, mm. tutustumismatkat verkoston teattereihin

• Tekstin tuotantoon etenemisen tukeminen: tekstin esittely, kontakteja kentälle, ammatillinen mentorointi

• Lisäksi resurssien puitteissa voidaan toteuttaa näytelmän kehittelyä tukeva työpaja, demo tai lukudraama (esim. yhteistyössä verkoston teattereiden kanssa) tai tarjota muuta tarpeiden mukaan räätälöitävää tukea, esim. tulevan näytelmän kirjoittamiseen liittyvää asiantuntija-apua


Näytelmäkirjailijat
2
.
2

Maria Kilpi – Residenssi 2019

Maria Kilpi (s. 1979) on vuonna 2007 Teatterikorkeakoulusta valmistunut helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Kilpi on kirjoittanut materiaalilähtöisiä, mm. romaaneihin ja haastatteluaineistoihin perustuvia näytelmiä teattereille eri puolilla Suomea (mm. Rakastajat-teatteri, Vaasan kaupunginteatteri ja Espoon kaupunginteatteri). Kilven näytelmä Harmin paikka voitti Theatertreffenin näytelmäpalkinnon Berliinissä 2007, sitä on esitetty Suomen kansallisteatterissa, sekä neljässä muussa maassa kolmella eri kielellä. Kirjailijana Kilpi on kiinnostunut erilaisten pohjamateriaalien käyttämisestä aihelähtöisessä kirjoittamisessa. Hän kirjoittaa halusta ymmärtää paremmin niitä erilaisia kulttuurisia käsityksiä ja arvoja, joihin nykytodellisuus perustuu, ja niiden historiallista rakentumista.


Luottamuksella, Nora (työnimi)

Dramaturgi: Minna Leino

NORA: En ole koskaan tuntenut ajattelevani niin selvästi ja varmasti kuin tänä yönä.

Näytelmän perusideana on lainata Ibsenin 139 vuotta sitten kirjoittamaa klassikkonäytelmää, ja käsitellä sen henkiöiden ja tilanteiden kautta henkisen väkivallan anatomiaa suomalaisessa 2010-luvun todellisuudessa. Tiedättehän, sitä tavallista tarinaa, jossa asiantuntija-ammatissa työskentelevä Nora on mennyt naimisiin viehättävältä ja fiksulta vaikuttavan Helmerin kanssa. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen Nukkekodin seinien sisältää tapahtuu jotain – Nora ei ihan tiedä mitä, mutta huomaa kävelevänsä jatkuvasti varpaillaan, vastaavansa perheen toimeentulosta ja olevansa jollakin kummallisella logiikalla syyllinen kaikkeen, mikä Nukkekodissa on huonosti. Nora ei ymmärrä mistä on kysymys, mutta Nukkekodin tapahtumista ei voi kertoa kenellekään. Jos voisikin vaan lähteä, mutta Helmer uhkaa viedä lapset tai polttaa koko talon ja itsensä Kun Noran lapsuudenystävä Kristine yllättäen poikkeaa kylään Nukkekodin salaisuudet alkavat paljastua.

Pipsa Lonka — Residenssi 2019

Pipsa Lonka (s. 1977) on valmistunut vuonna 2007 Teatterikorkeakoulusta ja toiminut siitä lähtien
vapaana näytelmäkirjailijana ja dramaturgina. Longan teoksia on palkittu mm. Berliinin Prix Europassa, Heidelberg Stückemarktissa ja kotimaisella Lea-palkinnolla.

Teos toistaiseksi nimeämätön

Dramaturgi: E.L. Karhu

Näytelmässä on lokkeja ja ihmisiä rannalla ja merenrantahotellissa. Kysymys lienee hetkistä, jolloin toisten olemassaoloa ei voi enää sivuuttaa.

Jussi Moila — Residenssi 2019

Jussi Moila (s. 1981) on vuonna 2010 Teatterikorkeakoulusta valmistunut teatteritaiteen maisteri. Ammatiltaan hän on näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja, dramaturgi, sanoittaja ja dramaturgian opettaja.

Moilan tunnetuimpia taiteellisia teoksia ovat Veitset leikkaa ilman (2006), Nevermind (2009), Paratiisi (2011), Tuntematon sotilas – vuoropuhelu Linnan romaanin kanssa (2014) ja Madonna (2015). Moila on kirjoittanut laulutekstejä useille lauluntekijöille/säveltäjille (mm. Minä ja Ville Ahonen -yhtye, Olavi Uusivirta, Maija Ruuskanen ja Jouni Bäckström). Moila on palkittu töistään alan kotimaisilla ja ulkomaisilla palkinnoilla ja huomionosoituksilla (mm. Koura- ja Jussi Kylätasku -palkinnot). Hänen näytelmiään on käännetty useille kielille ja esitetty myös Suomen ulkopuolella.

Moila toimii helsinkiläisen Teatteri Nirvana -ryhmän toisena taiteellisena johtajana ja on työskennellyt Kokkolan kaupunginteatterin dramaturgi-ohjaajana (2012–2015).

Merkintöjä egologisesta kriisistä – osa 2: ÄIDIN KIELI (työnimi)

Dramaturgi: Klaus Maunuksela

Näytelmä käsittelee suomalaisen näytelmäkirjailijan sairastamaa psykoosia Moilan henkilökohtaisen sairauskokemuksen innoittamana. Ajatus henkilökohtaisesta psyykkisestä kriisistä laajentuu yhteiskunnallisen ja ekologisen kriisin tarkasteluksi ja pyrkii hahmottamaan ihmislajiin kuuluvien yksilöiden (itse)tuhoviettien alkuperää.

Teos on toinen osa seitsemänosaisesta autofiktiivisestä teossarjasta, joka rakentuu eri taidelajien kautta musiikin, runouden ja draaman leikkauspisteissä.

Valto Kuuluvainen — Hautomo 2019

Valto Kuuluvainen (s. 1981) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija, dramaturgi ja ohjaaja. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta vuonna 2014, ja sen jälkeen työskennellyt freelancerina teatterin ja esitystaiteen eri tehtävissä. Kuuluvaisen töitä viime vuosilta ovat muun muassa sooloesitys Eino – henkilökohtainen sukupuolihistoria, musiikkinäytelmä Puistokabaree (Musiikkiteatteri Kapsäkki) sekä radiodramatisointi romaanista Vaskivuorentie 20 (YLE Radioteatteri).

Lottovoittajat (työnimi)

Dramaturgi: Paula Salminen (UNO)

Varakkuus on kuin patja, joka pehmentää törmäykset ulkomaailmaan. Oli sitten kyse hintavan lenkkikengän verhoaman päkiän tömähdyksestä asfalttiin, niiskuttavan turistimassan väistämisestä lentokentän turvatarkastusjonossa, tai ilmastonmuutoksen aiheuttaman vesipulan allokaatiosta kansakuntien kesken – raha suojelee omistajaansa todellisuuden sotkuisemmilta puolilta kenties tehokkaammin kuin mikään muu.

Lottovoittajat (työnimi) on kolmelle aikakaudelle, kolmen sukupolven elämään sijoittuva draamallinen triptyykki, joka käsittelee rahan merkitystä suomalaisen porvarillisen keskiluokan elämässä 1900-luvun vaihteesta alkaen. Näytelmä tutkii niitä sosiaalisia ja psykologisia prosesseja, jotka synnyttävät ja ylläpitävät taloudellista eriarvoisuutta. Se syventyy kapitalismiin yksilön valintoja ohjaavana periaatteena, rahan, vallan- ja turvallisuudentunteen kolmiyhteyteen, sekä rahaan liittyvään häpeään.

Tyylilajikokeilut ovat oleellinen osa kirjoitusprosessia. Triptyykkirakenne mahdollistaa liikkumisen historiallisesta draamasta postmoderniin satiiriin, kenties jopa trilleriin. Näytelmän ensimmäisen osan maisemaa ovat 1900-luvun vaihteen oululaiset tervaporvarit ja Suomen Gummitehtaan, myöhemmin Nokian, perustaminen. Toinen osa ottaa inspiraationsa Nokian kurssin räjähdysmäisestä noususta 90-luvun lopulla, ja tämän nousun seurauksista eräälle monista äkkirikastuneista yksilöistä, porvarillisen elämäntavan kotiinsa kahlitsemalle naiselle, josta tulee sukunsa matriarkka.

Kolmas osa sijoittuu nykyaikaan ja kertoo lapsenlapsista: sisaruksista, jotka ovat tehneet luokkahypyn eri suuntiin: Neo ihailluksi kansainväliseksi yrittäjäksi ja pääomasijoittajaksi, Sara pienituloiseksi vähemmistötaiteilijaksi. Kun vanhemmista jättää aika, eri maissa vuosikausia asuneet sisarukset ovat pakotettuja ottamaan mittaa toisistaan. Kumpi on vahvempi voima, perheside vai yhteiskuntaluokkia erottava arvojen ja elämäntapojen välinen kuilu? Voiko vaurauden pehmoista syliä vastustaa – ja miksi oikeastaan pitäisi?

Laura Valkama — Hautomo 2019

Laura Valkama (s. 1986) on vuonna 2017 Teatterikorkeakoulusta valmistunut näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hänen esitettyjä näytelmätekstejään ovat Miten kävi ja terveisiä (Teak ja Teatteri Takomo), Seuraava pilvi seuraava pilvi (kuunnelma Ylellä) ja Hymylä (useilla näyttämöillä); lisäksi hän on toiminut teatteri- ja tanssidramaturgina. Valkamaa kiinnostaa kirjoittaa näytelmiä, librettoja ja kuunnelmia, dramatisoida esitysteksteiksi kaikkea mahdollista materiaalia, sovittaa, koota käsikirjoituksia ja suomentaa.

Teos on vielä nimetön

Dramaturgi: Paula Salminen (UNO)

Näytelmä käsittelee lineaarista ja syklistä aikakäsitystä ja niiden yhdistymistä. Aluksi nämä aikakäsitykset ovat olemassa erillään. Lineaarisessa maailmassa mennään eteenpäin, lasketaan päivämääriä ja ikävuosia ja historia on menneestä tulevaan johtavia vuosilukuja. Syklisessä maailmassa kaikki toistuu ja tärkeimpiä asioita ovat vuorokauden ja vuoden kierto. Sitten maailmat jostain syystä yhdistyvät ja tutkin mitä tapahtuu. En tiedä vielä, onko muutos näytelmän henkilöiden valintaa vai jokin pakko vai tapahtuuko se vain, miten raju muutos on ja onko siitä paluuta. Jollain tavalla kaksi aikakäsitystä kuitenkin yhdistyvät ainakin hetkellisesti. Muutos tulee näkyväksi ainakin yleisölle, ehkä tiedostetaan myös näytelmän sisällä. Tavoittelen rajankäyntiä eri aikakäsitysten välillä asettamatta niitä paremmuusjärjestykseen, ja toivon että lopullinen näytelmä esittää pikemminkin kysymyksiä kuin väitteitä.

Aikakäsitysten erojen ja muuttumisen vuoksi näytelmä koostuu muodoltaan erilaisista osista, jotka esitetään peräkkäin ja osittain samanaikaisesti.

Sofia Aminoff – Residenssi 2018

Sofia Aminoff (s. 1982) on Teatterikorkeakoulusta vuonna 2010 valmistunut suomenruotsalainen näytelmäkirjailija ja kääntäjä. Hänen viimeisimpiä näytelmiään ovat Fredrika-Emilie (2017), Lindnäs (2016) ja Brist (2016). Aminoffin näytelmiä on esitetty mm. Svenska Teaternissa ja Viiruksessa. Lisäksi hän on tehnyt kuunnelmia, dramatisointeja ja näytelmäkäännöksiä sekä toiminut dramaturgina Svenska Teaternissa ja ollut harjoittelijana Kungliga Dramatiska Teaternissa Tukholmassa.


Den lysande tiden (työnimi)

Dramaturgi: Lena Nylén

Kaksi naista ja huone, kaksi naista, joilla on satunnainen rakkaussuhde rantahuvilalla, ja heidän pelkonsa ja kaipauksensa antautua.

Lakoninen versio kamari- ja parisuhdedraamasta, hehkuva puolustuspuhe matriarkaatille, äitiyden ambivalenttisuudelle, naisten identiteetin depressiivisille narsistisille ja masokistisille sävyille, kaipuulle palata alkuperäiseen, yhteensulautumiselle, kuolemalle…

Naiset ovat tahoillaan kokeneet elämänmuutoksia, ja kuitenkin heidän elämänsä ovat harvinaisen synkronoidut. Heidän haavoittuvuutensa, masentuneisuutensa ja destruktiivisuutensa ilmenevät lähes päinvastaisesti, ja samalla he muodostavat ikään kuin täydellisen peilikuvan toisistaan.

Vanhan jugendtalon avarassa huoneessa, jossa vuorokauden, veden ja valon vaihtelut ovat osa sitä, kuinka he kokevat itsensä, toisensa ja olemassaolon villin leikin – ilman virheellisiä käsityksiä, oikean näkemisen kautta.

Mitä on anteliaisuus? Se että todella antaa itsestään. Antaa periksi. Antautuu.

Näytelmästä on mahdollisuus kuulla lukudraamademo UNOn järjestämässä kaikille avoimessa tilaisuudessa ti 4.6.2019 Ryhmäteatterilla.


Den lysande tiden (arbetsnamn)

Dramaturg: Lena Nylén

Två kvinnor och ett rum, två kvinnor som har ett sporadiskt kärleksförhållande i ett sommarhus vid vatten och deras rädsla för- och längtan efter att överlämna sig.

En lakonisk version av kammar- och relationsdramat och ett skimrande försvar för modersambivalensen, separationstraumat, kvinnlig sexualitet, kvinnligt språk, de depressiva, narcissistiska och masochistiska stråken i den kvinnliga identiteten, den incestuösa, symboliska pånyttfödelsen, längtan efter återgång till ursprung, sammansmältning, död.

Kvinnorna binds samman av erotisk kärlek, systerkärlek, moderskärlek och egenkärlek. De har varit med om livsförändringar på var sitt håll och ändå har deras liv en sällsam synkronisering. Deras sårbarhet, depressivitet och rädsla tar nästan motsatta uttryck och samtidigt utgör de liksom en perfekt spegling av varandra.

En pjäs som söker skönhet och romantik, avklätt och fördjupat. Hur mycket kan de här kvinnorna se och hur vilt kan de leka? I det här öppna ljusa rummet i ett gammalt jugendhus där dygnets och ljusets växlingar blir en del av hur de upplever sig själva, varandra och varat.

Vad det är att verkligen ge? Att ge upp. Och ge sig hän.

Okko Leo — Residenssi 2018

Okko Leo (s. 1971) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2011. Leo on kirjoittanut lukuisia näytelmiä ja radiokuunnelmia, ja hänen teoksiaan on esitetty laajalti Suomessa ja ulkomailla. Helsingissä hänen näytelmiään on esitetty muun muassa Kansallisteatterissa ja KOM-teatterissa. Näytelmät ovat saaneet myös kansainvälistä näkyvyyttä Saksassa, Tsekeissä ja Yhdysvalloissa. Leon näytelmiä on käännetty ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja tsekiksi.

XEX (työnimi)

Dramaturgi: Juha Hurme

XEX (työnimi) käsittelee vapautta ja pornoa. Näytelmä on nukketeatterinäytelmä, joka on maagista realismia hyödyntävä matka pornon maailmaan. Se on kertomus siitä, kuinka pornosta tuli massojen kulutustavaraa ja tätä seurannutta poliittisesta sensuuria, mutta yhtä lailla se on kertomus himosta, valtasuhteista, himosta ja esineellistämisestä. Näytelmä banalisoi pornolle ominaisen tyylilajin mukaisesti aiheensa, tyylinsä ja näytelmän, mutta tätä kautta teos pyrkii löytämään myös jotakin tukahdutettua ja sakraalia. 

Näytelmästä on mahdollisuus kuulla lukudraamademo UNOn järjestämässä kaikille avoimessa tilaisuudessa ti 4.6.2019 Ryhmäteatterilla.

Veikko Nuutinen — Residenssi 2018

Veikko Nuutinen (s. 1981) Teatterikorkeakoulusta vuonna 2012 valmistunut näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Nuutinen toiminut freelancerina vuodesta 2010 ja kirjoittanut mm. näytelmät Pasi Was Here (2016), Paras Mahdollinen Maailma (2014) ja Myötätunto (2010). Näytelmäkirjailijan töiden lisäksi hän tehnyt muita teatterialan töitä. Pasi Was Here voitti vuoden 2016 parhaan näytelmän Lea-palkinnon.

Vanhempainilta (työnimi)

Kirjailijan edellinen näytelmä On isis käsitteli perheenisän kokemusmaailmaa, ja hän jatkaa jossain määrin samankaltaisesta maisemasta kirjoittamista myös UNOssa työstettävässä näytelmässä. Kirjailija aikoo kirjoittaa lisää aikuisen ja lapsen välisestä suhteesta, vanhemmuudesta ja aikuisen roolista kasvattajana. Muodon ja teorian tasolla hän perehtyy ja luo suhdetta brechtiläiseen opetusnäytelmien traditioon.

Näytelmän lähtökohtana on tilanne, jossa aikuinen koettaa parhaansa mukaan selittää maailmaa lapselle, joka on tulossa kielen piiriin ja tapailee ensimmäisiä sanojaan. Miten selittää lapselle vaikeita ja latautuneita käsitteitä, kuten kapitalismi, leipäjono, prostituutio ja väkivalta, ja millainen vastuu aikuisella on siitä kielestä ja sen välittämästä maailmankuvasta, jonka he lapselle opettavat?

Näytelmästä on mahdollisuus kuulla lukudraamademo UNOn järjestämässä kaikille avoimessa tilaisuudessa ti 4.6.2019 Ryhmäteatterilla.

Marjo Airisniemi — Hautomo 2018

Marjo Airisniemi (s. 1988) on kuusamolaistaustainen teatterintekijä ja käsikirjoittaja. Airisniemi valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulusta käsikirjoittajaksi vuonna 2015. Hän on opiskellut kirjoittamista myös mm. Viita-akatemiassa ja Kriittisessä korkeakoulussa sekä kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Airisniemi on kirjoittanut näyttämölle vuodesta 2007 alkaen ja hänen näytelmiään on esitetty mm. Tampereen ylioppilasteatterissa. Tällä hetkellä Airisniemi kirjoittaa myös fiktiosarjaa ystävyydestä.

Lintumetsä (työnimi)

Dramaturgi: Elina Snicker (UNO)

TÄNÄÄN. Sesili Marleenan eli Sessin eli siskopuolen, cokisprinsessan ja soon-to-be-supertähden 19-vuotiaana tekemästä itsemurhasta tulee kymmenen vuotta. Nyt 28-vuotiaan pikkusiskon on mentävä pohjoiseen, metsään, perheen mökille, Kuolemansaarelle, sinne missä kaikki kuviteltiin ja missä kaikki tapahtui.

Asia jota ei ole otettu huomioon: on metsästyskausi. On juuri toiseen kertaan eronnut isä, jonka ympärillä liian tyhjää. On mökiltä aukeava lintumetsä. Ladattu ase ja karannut koira. On siis kummankaan haluamatta oltava mökillä kaksin, aikuinen tytär ja aikuinen isä, kohdattava joka ikinen perusvärejä lepattava hyttysverhon kaistale, katkennut kampa ja saunassa tulikuumaksi lämpiävä shampoopullo. On suolla törmättävä edesmenneen teinirakkauteen, joka johdattaa riistan luo, mutta ei koskaan itse ammu. Sukellettava tyveneen ja sekoitettava vedet. Kuorittava käsistä lipeävät. Palattava Kuolemansaarelle, joka silloin oli leikki maailmasta ja nyt 100% totta.

Nuoren ihmisen itsemurha yhdistetään tyypillisesti mielenterveysongelmiin. Niinpä itsemurhaa ei käsitellä yhteiskunnallisena kysymyksenä, vaan yksilön yksityisenä tekona. Lintumetsä purkaa itsemurhaan liittyvää myyttisyyttä ja tutkii, miten yhteiskunnan valinnat heijastuvat yksilötasolle. Lintumetsä on myös näytelmä isän ja aikuisen tyttären suhteesta, sisaruudesta, luonnossa olemisesta, eläimistä ja ihmisistä, jotka vihdoin tutustuvat toisiinsa perheroolinimien takana – ja näkevät kuoleman läpi.

Näytelmästä on mahdollisuus kuulla lukudraamademo UNOn järjestämässä kaikille avoimessa tilaisuudessa ti 4.6.2019 Ryhmäteatterilla.

Iida Hämeen-Anttila — Hautomo 2018

Iida Hämeen-Anttila (s. 1985) on vuonna 2013 Teatterikorkeakoulusta valmistunut dramaturgi ja näytelmäkirjailija. Hämeen-Anttila on työskennellyt teatteri- ja oopperaproduktioissa dramatisoijana, libretistinä, esitysdramaturgina ja käsikirjoittajana sekä käsikirjoittanut ja ohjannut kaksiosaisen kuunnelman.

Rakas kuolema (työnimi)

Dramaturgi: Elina Snicker (UNO)

Rakas kuolema kumpuaa henkilökohtaisista menetyksistä, mutta se tutkii kuolemaa ja sen merkitystä laajemmin yhteiskunnassa. Oman ruumiin ja läheisten kuolevaisuuden hyväksymisen kautta näytelmässä yritetään hahmottaa myös niitä rajoja, jotka luonnonvarojen ehtyminen ja ilmastonmuutos ihmiselle asettavat.

Näytelmän päähenkilöt ovat Kuolematon nainen ja itse Kuolema. Naisen ja Kuoleman välille kehittyy monisäkeinen suhde, joka heijastelee kaikkia niitä tapoja, joilla ihminen on historian läpi yrittänyt kohdata kuoleman tai paeta sen otteesta. Äänen saavat kuolleet sukulaiset, esi-isät, nuorena kuolleet, 120-vuotiaina kuolleet, jäljelle jääneet esineet sekä muistot. Rakas kuolema ottaa ihanteekseen ihmisen, joka on avuton, toisia tarvitseva, lempeä ja rajallinen.

Näytelmästä on mahdollisuus kuulla lukudraamademo UNOn järjestämässä kaikille avoimessa tilaisuudessa ti 4.6.2019 Ryhmäteatterilla.

Marko Järvikallas – Residenssi 2017

Marko Järvikallas (s. 1970) on helsinkiläinen dramaturgi ja näytelmäkirjailija. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi 2007. Järvikallas kirjoittaa ja ohjaa näytelmiä, kuunnelmia ja tv-draamaa sekä opettaa näyttämölle kirjoittamista. Hänen näyttämöteoksiaan on esitetty mm. Kansallisteatterissa, Lahden kaupunginteatterissa, KOM-teatterissa, Jyväskylän kaupunginteatterissa, Joensuun kaupunginteatterissa ja Teatteri Quo Vadiksessa. Niitä käännetty ja esitetty Ranskassa, Espanjassa, Saksassa, Puolassa ja Chilessä.

Lisätietoa kirjailijasta

Kukkivat luut
– kaksitoista kuvaelmaa nisäkkäistä ja demokratiasta

Dramaturgit: Pirkko Saisio ja Elina Snicker (UNO)

Kukkivat luut on groteskin huumorin sävyttävä poliittinen musiikkinäytelmä, joka tapahtuu vuonna 1789 pienessä ranskalaisessa kylässä. Vallankumouksen ensiaskeleita otetaan Pariisissa, ja huhut kolmannen säädyn noususta kantautuvat maaseudullekin. Kun tuntematon nainen menettää jalkansa, ja jää olosuhteiden pakosta kylään, käynnistyy vallankumous hänen toimestaan sielläkin. Syntymäisillään oleva demokratia ottaa kuitenkin verisen suunnan kun talonpojat saavat äänestettäessä vallan. Maailma kääntyy nurinniskoin, eikä kukaan jää entiselleen. Tätä kaikkea todistavat eläimet, joille ei ole sananvaltaa annettu, mutta joihin vaikuttavat ratkaisut samalla tavoin kuin ihmisiinkin.

Kukkivat luut on demokratian vastainen näytelmä. Yhteiskunnallinen valtarakenne ja sen väistämätön hajoaminen esitetään pienoiskoossa.

Kirjoittamisen lähtökohta on henkilökohtainen närkästys. Mitään merkittävää ei voi toteutua demokraattisessa järjestelmässä. Homo Sapiensin matka on päättymässä demokratian nimissä. Kukkivat luut kyseenalaistaa jääräpäisen uskomuksen, jonka mukaan demokratia on ainoa mahdollinen valtiojärjestelmä. Tarjoaako se myös vaihtoehdon? Kyllä.

Kukkivat luut on voimakkaiden naisten näytelmä. Keskeiset henkilöt, Nora – Kim – Bess käyvät kukin kamppailuaan aikakauden säätyjärjestelmän ja sukupuoliroolien puristuksessa. He ovat loppuun saakka periksiantamattomia selviytyjiä.

Miksi musiikkinäytelmä? Olen ajatellut Kukkivat luut alusta lähtien musiikkinäytelmänä. Musiikki luo tarvittavaa, tyyliteltyä etäisyyttä aihevalintaan. Se antaa myös tilaa ja avaruutta joita tapahtumien synnyttely vaatii. Samaa asiaa ajaa tapahtuma-ajan valinta. Tosin tässä epookissa puhutaan sujuvasti nykykieltä.

Näytelmästä kuultiin lukudraamademo UNOn Uuden näytelmän tapahtumassa Tampereen Teatterikesässä elokuussa 2018.

Kirjailijan työskentely UNOssa on päättynyt.

Marie Kajava — Residenssi 2017

Marie Kajava (s. 1980) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi 2016. Kajava on kirjoittanut näytelmiä, harjoitusprosessin myötä muotoutuvia esityskäsikirjoituksia ja erilaista tekstiä esityksiin. Lisäksi hän on toiminut esitys- ja tekstidramaturgina teatteri- ja tanssiteoksissa sekä dokumenttielokuvissa. Dramaturgisen työn rinnalla Kajava tekee journalistista työtä ihmisoikeuksien sekä pakolais- ja kehityskysymysten parissa.

Undress me, then

Dramaturgi: Seppo Parkkinen

Undress me, then on näytelmä paimentolaisuudesta, laajasta maisemasta ja adaptaatiosta selviytymisen keinona. Keskiössä ovat kysymykset paitsi kuivasta maasta ja ilmastonmuutoksen keskellä elävien alkuperäiskansojen ja kulttuurien sietokyvyn rajoista myös tulkkaamisesta ja vallasta. Näytelmä tarkastelee länsimaisen ihmisen pyrkimystä riisua vieras ihminen (tai maa) alastomaksi, aivan kuin hänellä ei olisi koskaan minuutta tai vaatteita ollutkaan. Kirjoittaja jatkaa dokumentaarisen materiaalin mahdollisuuksien tutkimista näytelmässä.

Näytelmästä kuultiin lukudraamademo UNOn Uuden näytelmän tapahtumassa Tampereen Teatterikesässä elokuussa 2018.

Kirjailijan työskentely UNOssa on päättynyt.

Salla Viikka — Residenssi 2017

Salla Viikka (s. 1975) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi 2015. Viikka on opiskellut myös Taideteollisessa korkeakoulussa graafista suunnittelua ja työskennellyt graafikkona. Viikan Aukko-näytelmä palkittiin vuoden 2015 parhaana näytelmätekstinä Lea-palkinnolla. Hänen näytelmiään on käännetty ruotsiksi ja englanniksi.

Uhanalaiset

Dramaturgi: Heini Junkkaala

Uhanalaiset on satiirinen, fragmentaarinen komedia, joka edetessään tummuu yllättävien käänteiden tragediaksi. Uhanalaisten henkilöt ovat aivan tavallisia suomalaisia, hyviä ihmisiä, joiden mielestä työpaikalta voi aivan hyvin varastaa klemmareita, etäpäivinä voi maata riippumatossa mökillä, bileiltana kaljatuoppiin uponneen puhelimen voi maksattaa vakuutusyhtiöllä, puolison voi vaihtaa parempaan ja lomilla kipaista Thaimaassa ilmastonmuutoksesta huolimatta – kunhan vain muistaa laittaa pari kolikkoa eläinsuojeluyhdistyksen keräyslippaaseen ja käy lampsimassa vuosittain Pride-kulkueessa, jos on hyvä sää. Uhanalaisten henkilöt tietävät, että elämä tapahtuu vain kerran, ja siksi kaikilla on oikeus etsiä onneaan, vaikka syyllisyys painaisikin.

Uhanalaisissa lääke syyllisyydentunteeseen ja yleisahdistukseen on romanttinen rakkaus. Henkilöt vellovat parisuhteiden ja erojen tuskan mikrokosmoksessa, kunnes maailmanlaajuiset myllerrykset vyöryvät päälle, ja mikään ei enää ole kuin ennen – paitsi ihminen.

Sodan ja hävityksen keskelläkin biologia kutsuu ihmistä käyttäytymään kuin eläin; omaa, kumppanin ja reviirin parasta ajatellen, vailla moraalisia ongelmointeja. Uhanalaiset-näytelmässä pohditaan, onko tuhoissa ryvettyneen ihmisen ylipäätään mahdollista aloittaa alusta ja aidosti rakastaa elämää – ja onko unohdus ja syyllisyydentunteen ulkoistaminen nimenomaan se ainoa tapa, millä ihmislaji voi selvitä.

Näytelmästä kuultiin lukudraamademo UNOn Uuden näytelmän tapahtumassa Tampereen Teatterikesässä elokuussa 2018.

Kirjailijan työskentely UNOssa on päättynyt.

Asko Jaakonaho — Hautomo 2017

Asko Jaakonaho (s. 1982) on Tampereella asuva vapaa kirjoittaja ja freelancetoimittaja. Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi 2008 valmistunut Jaakonaho on aiemmin työskennellyt mm. uutistoimittajana Ylellä tv:ssä ja radiossa. Jaakonahon esikoisromaani Onnemme tiellä ilmestyi vuonna 2012 ja toinen romaani Valon juhla syksyllä 2017, molemmat Otavan kustantamana. Jaakonahon esikoisnäytelmää Taottu sydän esitettiin Ilomantsissa 2004-2005.

100 miljoonaa kevättä

Dramaturgi: Elina Snicker (UNO)

100 miljoonaa kevättä on saanut innoituksensa Kazakstanin ikivanhoista omenapuumetsistä, jonka uskotaan olevan omenapuun geneettinen syntypaikka. Vuoristomaisemaan saapuu kaksi ihmistä, biologi Saga ja ympäristöaktivisti Mark. Pölyttäjien hävitessä ja kuivuuden vallitessa metsä on uhattuna. Näytelmä käsittelee evoluutiota ja elämän säilymistä myyttisen kuvaston keinoin. Teksti virittää kysymyksen, mitä meille tapahtuu luonnon monimuotoisuuden kadotessa. Jätämmekö jälkeemme tuhoutuneen maiseman vai häviääkö ihminen?

Askon vielä keskeneräisestä tekstistä toteutettiin lukudraama Teatteri Telakalla marraskuussa 2017. Näytelmästä kuultiin myös lukudraamademo UNOn Uuden näytelmän tapahtumassa Tampereen Teatterikesässä elokuussa 2018.

Kirjailijan työskentely UNOssa on päättynyt.

Eeva Turunen — Hautomo 2017

Eeva Turunen (s. 1983) helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja arkkitehti. Tampereen teknillisestä yliopistosta arkkitehdiksi 2010 valmistunut Turunen on opiskellut kirjoittamista mm. Kriittisessä korkeakoulussa. Näytelmien lisäksi hän kirjoittaa mm. proosaa. Turusen esikoisnäytelmä, monologi Muutama sana Ullasta, oli vuoden 2015 Lea-palkintofinalistina, ja se on käännetty saksaksi. Esikoisteos Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (Siltala) ilmestyi keväällä 2018 ja voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon. Lisäksi teos on vuoden 2019 Runeberg-palkintoehdokas.

Isoisä (työnimi)

Dramaturgi: Elina Snicker (UNO)

Isoisä on arkkitehti, aina itsenäisesti pärjännyt mies, josta tulee sairastumisen myötä apua tarvitseva, sokea palvelutaloasukas. Merkkihenkilönä itseään pitävä isoisä haluaa arkistoida elämäänsä sanelemalla kokemuksiaan koneelle lapsenlapsensa, nuoren naisen avustuksella. Isoisän fragmenteista koostuu patriarkaalinen sankaritarina, johon nainen ei koe sopivansa, vaikka onkin seurannut isoisän ammatillisia jalanjälkiä. Isoisälle tärkeitä asioita ovat kunniajäsenyydet ja suunnittelukohteet – virstanpylväät. Nainen taas penää isoisältä henkilökohtaisuutta, mutta huomaamattaan vaikenee omasta elämästään. Teoksen keskeisiä aiheita ja teemoja ovat sokeus, muistin valikoivuus sekä kohtaamisen vaikeus, joka kanavoituu esimerkiksi listoihin ja konkreettisen maailman korostuneen yksityiskohtaiseen havainnointiin. Naista ja isoisää yhdistää ainakin sama katsomisen tapa ja sama kieli. Kielellä on ylipäätään kokonaisuudessa merkittävä, kokonaisvaltainen rooli.

Eevan vielä keskeneräisestä näytelmästä toteutettiin lukudraama Jyväskylän kaupunginteatterissa toukokuussa 2018. Näytelmästä kuultiin myös lukudraamademo UNOn Uuden näytelmän tapahtumassa Tampereen Teatterikesässä elokuussa 2018.

Kirjailijan työskentely UNOssa on päättynyt.

Haku kirjoittajaohjelmiin
2
.
3

UNOssa työskentelevät kirjailijat valitaan avoimen haun kautta. Haemme kirjailijoita, joilla on jo aiempaa kokemusta näytelmän kirjoittamisesta. Etsimme omaäänisiä ja kunnianhimoisia tekijöitä, joilla on halua kehittyä taiteilijana ja paloa päästä ammatillisesti eteenpäin. UNO tähtää näytelmäkirjallisuuden kehittämiseen; haemme kirjailijoita, jotka haluavat kehittyä nimenomaan näytelmän kirjoittamisessa.

Vuosien 2017-2019 kirjailijat on valittu. Kirjoittajaohjelmien mahdollisesta jatkosta ja uusista hauista tiedotetaan vuoden 2019 keväällä. Seuraava haku aikaisintaan syksyllä 2019.